Kuopio Hellepäivän aurinko paahtaa hiljaisen ja aution koulun asfalttipihaa. Liikuntasalin uumenissa toistakymmentä poikaa seisoo rivissä ilme ylväänä ja vakavan keskittyneenä, nurkkaan asetetusta pianosta solisevat pirteät klassiset sävelet.
Pliét, relevét, arabeskit ja muut baletin liikkeet eivät aina parhaimmallakaan tahdolla näytä siroilta ja sulokkailta. Jere Nurminen tarkkailee poikien ojennuksia silmä kovana, korjaa asentoja, kehuu ja rohkaisee.
Silloin tällöin joku voihkaisee, toinen virnistää. Kolmas ampuu toista leikillään sormella.
Toisin kuin ehkä tyttöjen balettitunnilla, ovensuussa hikiset sukat, verkkarit ja lenkkitossut lojuvat yhtenä sekaisena myttynä. Meneillään on Kuopio tanssii ja soi -festivaalin kahdeskymmenes poikatanssileiri.
Työn alla nykyajan myytit
- Kivointa tanssissa on se, että pääsee esiintymään isoille yleisöille, todistelevat tanssisalista purkautuvat pojat tunnin jälkeen.
- Se, kun oppii jotain uutta!
- Se, että pääsee tanssimaan muiden kanssa!
Finland Festivalsin päätökseen valita Kuopion tanssiviikko Vuoden festivaaliksi vaikutti tanssitapahtuman jo kaksi vuosikymmentä jatkunut koulutustoiminta.
- Jotkut ovat käyneet leirillä seitsemänäkin kesänä peräkkäin, sanoo ylpeänä idean isä Ilkka Lampi, joka kuuluu yhä leirin opettajakuntaan.
- Ensiarvoisen tärkeää on se, että pojat pääsevät miesopettajan ohjaukseen, eivätkä joudu olemaan vähemmistönä tyttöjen tanssiryhmissä. Kynnys omaan ilmaisuun madaltuu, sanoo Lampi.
Lammen mukaan poikien opetus eroaa tyttöjen opetuksesta siinä, että pojat vaativat kokonaisvaltaista fyysistä tekemistä.
- Kaikenikäiset pojannaskalit ovat kovasti mielissään, jos oppivat jonkin tempun. Pitää tuntea keinot lähestyä tanssia heidän näkökulmastaan käsin.
Tärkeää on siksi, että aiheet ammennetaan poikien omasta elämästä: koreografiat sorvataan Tähtien sotaan tai Sormusten herraan tai Matrixiin.
- Siinä missä entisajan metsäläiskansa tanssi omia myyttejään, me käsittelemme nykyajan mediayhteiskunnan myyttejä.
Nykyajan pojat lyhytjänteisempiä
Etenkin nuoret pojat tulevat tanssikurssille vanhempien ohjaamina. Vanhemmat pojat - sitten kun karikkoisin varhaismurrosikä on takanapäin - uskaltavat hakeutua tanssin pariin jo itsekin.
Vuosien varrella Kuopiossa on ollut 600 leiripaikkaa, kolmisenkymmentä poikaa vuosittain. Pitäisikö oikeasti vielä olla huolissaan siitä, että pojat eivät tanssi?
- Ei sikäli, että hiphop ja breakdance ovat laajentaneet huomattavasti poikatanssin käsitettä. Taidetanssin määrä on pysynyt melko lailla samana, mutta toisaalta nykytanssikin kahmii yhä enemmän vaikutteita nuorisokulttuurin tanssigenreistä, Lampi toteaa.
Verrattuna edellisiin vuosikymmeniin 2000-luvun pojat ovat Lammen mukaan rohkeampia ja ulospäin suuntautuneempia, mutta eivät yhtä keskittymiskykyisiä. Kurinpito-ongelmat ovat yhtä totta kuin peruskoulujen arjessa.
- Lyhytjänteisyydestä johtuen opetuksen määrä on vuosien aikana vähentynyt ja opetus muuttunut elämyksellisemmäksi.
Ihmeet tapahtuvat pienissä, ohimenevissä hetkissä.
- Kun leiriläiset tänään katsoivat isojen poikien tanssia, kaikki kinastelut ja pulinat loppuivat kuin seinään. He olivat vain yksinkertaisesti haltioissaan.