Kaleva haastatteli Henri Nissistä ja Paavo Liikasta ensimmäisen kerran muutamaa päivää ennen koulun alkamista. Pojista kuullaan vielä ennen joulua, jolloin käymme kysymässä miten koulusyksy on sujunut.
Ekaluokkalaiset serkukset Henri Nissinen ja Paavo Liikanen ovat olleet koululaisia runsaan viikon ajan. Ensimmäisiin koulupäiviin on mahtunut paljon uutta ja ihmeellistä, mutta molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että koulussa on hauskaa.
"Ope on kiva ja kaverit ovat kivoja", pojat tarkentavat. Koulussa on jopa niin kivaa, että he olisivat valmiita jatkamaan koulupäiviä pidemmäksi, tosin siten, että aamulla ei tarvitsisi herätä niin varhain.
Henri käy koulua Tuirassa. Hänen luokkansa on pieni, vain kymmenen oppilaan suuruinen. Hetken miettimisen jälkeen Henri muistaa opettajansa nimen, se on Leena. Paavon koulu on Herukassa, jossa ekaluokkalaisia on kaikkiaan yli 80. "Minun luokkani on 1B ja siellä on 20 oppilasta. Opettajan nimi on Terttu", Paavo täsmentää.
Koulureppuihin pojat ovat saaneet jo mukavasti täytettä. Henri esittelee omaansa: "Mulla on täällä nyt jumppavehkeet, mutta saliin me ei päästy, kun se on remontissa. Sitten täällä on penaali ja vihko", Henri kaivaa, hymähtää ja vetäisee lopuksi repun päähänsä. Paavoa temppu naurattaa, mutta nopeasti pojat palaavat tiukalle asialinjalle. Tai ainakin melkein.
Ekaluokkalaisten saamat läksyt eivät ole tuottaneet Henrille ja Paavolle vaikeuksia. Yleensä läksyt hoidetaan kotiintultua välipalan jälkeen pois tai viimeistään alkuillasta. Molemmilla on kodeissaan omat koulupöydät, mutta ainakin Paavo viihtyy mieluusti kirjojensa kanssa keittiön pöydän ääressä. Siitä voi samalla huudella vaikka äidille, jos tulee kysyttävää.
Kun pojilta kysyy mitä he ovat jo koulussa oppineet, he miettivät hetken. "Matematiikkaa ainakin. Se labyrinttitehtävä on kiva", Henri sanoo. Paavo mainitsee oppineensa aakkoslaulun ja harmittelee, kun laulun sisältävä Aapinen jäi tällä kertaa koululle. Laulu olisi ollut kiva näyttää tai vaikka laulaa vieraille.
Molemmat pojat ovat saaneet yhteensä kolme kirjaa. Kirjojen sisällöt kiinnostavat niin , että he eivät millään malta pysyä vain annetuilla kotitehtäväsivuilla. Mieli tekisi kokeilla muitakin tehtäviä. Mutta kirjan päällystämiseen kumpikaan pojista ei ole ryhtynyt, sen he ovat sujuvasti jättäneet äideille ja isilleen.
Koulumatkat pojat taittavat kävellen, aivan kuten monissa kouluissa on ekaluokkalaisille säädetty. Se vähän harmittaa, varsinkin Henriä, joka on innokas pyöräilijä. "Mutta onneksi illalla on aikaa pyöräilemiseen. Vasta käytiin äidin kanssa pitkä lenkki. Niin, ja äidin kanssa käytiin lenkillä myös kävellen. Isän kanssa olen käynyt uimassa", Henri selvittää.
Henrin vanhemmat auttoivat poikaa ensimmäisen viikon koulumatkalla, mutta Henrin mielestä apu saisi jo loppua. Hän uskoo selviytyvänsä vajaan kilometrin matkan kouluun yksinkin. Paavolla koulumatkaa on vain 400 metriä ja hän kulkee sen jo yksin.