Skipe vastaa puhelimeen junasta. Hän kertoo, että Rollon juna saapuukin Oulun asemalle vasta puolelta. Hänet tunnistaa kuulemma helposti, koska samassa junassa ei liene muita matkustajia, jotka raahaavat suksipussia.
Skipe tarkoittaa Kimmo Oivoa, 40-vuotiasta oululaista miestä. Ennen tapaamista on tiedossa, ettei hän ole vielä elämässään tehnyt muuta kuin lasketellut. Talvet Oivo asuu Alpeilla ja kesät kavereiden nurkissa kotikaupungissaan. Hän elää sitä kaikkien kadehtimaa vapaata ja onnellista laskettelijan elämää, vai elääkö?
Oulun asemalla tihkuttaa kylmää vettä, kun lyhyehkö ruskettunut mies nostaa laiturille raskaita kasseja. Suksikassin kanssa on vaikeuksia, sillä siellä on suksien lisäksi vapaalaskijan oma hiihtohissi: hakkuja ja jäärautoja. "Minä olen raahannut näitä joulukuusta asti", Kimmo Oivo sanoo.
Häntä väsyttää. "Muutamaan vuoteen ei ole ollut asuntoa eikä mitään", Oivo kertoo. "Olen kuljettanut näitä kamppeita ja nukkunut siellä täällä." Postiosoite on olemassa Suomessakin, mutta kesän mittaan yösija saattaa löytyä 10-15 paikasta. "Laita lehteen, että hiihtopummi etsii kaksiota tai mummonmökkiä!"
Ammattilaskijan omaisuus nostetaan rautatieasemalla tilataksiin, jolla lähdetään kahvilaan. Lyhyen matkan aikana Kimmo Skipe Oivo ehtii kertoa paljon, Oulusta ja Ranskasta, lapsuudesta ja nykyisyydestä.
Hän kasvoi aikuiseksi Oulussa. Opinto-ohjaaja ei kuitenkaan neuvonut alkamaan hiihtopummiksi, joka etsii koskemattomia rinteitä ja täydellistä laskua. "Minulla on silti parempi elämä kuin sillä. Minä menen aina nukkumaan hymyssä suin."
Skipe on valittu Suomen parhaaksi hiihtopummiksi, mutta hän ei pidä itseään pummina. Hän on väsynyt, mutta sanoo olevansa onnekas.
Koti on nyt Alpeilla, Ranskan Chamonixissä, jonne Oivo palaa samaan taloon joka vuosi ennen uutta vuotta. "En osaa kirveelläkään olla sieltä pois. Siellä meillä on koko ajan sama talo, siellä se koti on."
Aamuisin kun ihmiset heräilevät ja lähtevät töihin, vapaalaskijat lähtevät nousemaan vuorille. He eivät käytä hoidettuja rinteitä. Kimmo Oivokin laskettelee jatkuvasti samoilla seuduilla, jossa viimeksi 27. huhtikuuta suomalaismies kuoli lumivyöryssä. "Se oli siinä meidän takapihallamme. Meidän on osattava lukea lunta ja säätä koko ajan."
Miten sellaisen elämän sitten rahoittaa? "Kun ei kuluta", kuuluu vastaus. Riittävästi tuloja tulee vaatteiden ja varusteiden markkinointi- ja testaussopimuksista ja oppaan työstä.
Kahvilasta avautuu näkymä Oulun yli. Kimmo Oivo katsoo mietteliäänä tehtaanpiippua ja kerrostaloja, eikä oikein pidä näkemästään. Väsyttävää matkustelua olisi paljon vähemmän, jos asuisi Alppimaisemissa ympäri vuoden. Nytkin siellä olisi lämmintä, ja kirsikkapuutkin kukkivat. Silti hän palaa Ouluun aina kesäksi.
"Suomen kesä on kuitenkin niin hieno", Oivo sanoo mietteliäänä. "Suomessa pitää käväistä myös määräaikaishuollossa." Vapaalaskijan toinen polvi on leikattu seitsemän kertaa ja toinen kerran, hampaat ovat osin muovia, ja sekä nilkat, olkapäät että selkä ovat "rikki".
Kimmo Skipe Oivon kesä on tällä kertaa hieman erilainen. Hän on juuri saapunut Ylläkseltä, jossa hän päättää laskettelukautensa joka kevät. Ylläs on ainoa suomalainen hiihtokeskus, jossa hän haluaa laskea. Monet muut, etunenässä Levi ja Ruka, ovat Oivon mukaan Ruotsin-laivoja, joissa luonto ja laskeminen eivät enää ole pääosissa.
Erilaiseksi kesän tekee matka Huippuvuorille. Oivon retkikunta leiriytyy kahdeksi viikoksi arktisiin oloihin, jossa laskettelukausi koskemattomilla rinteillä jatkuu. Sitä ennen ehtii levätä hetken.
Nyt Skipelle tilataan jälleen tilataksi. Hän on lähdössä yöksi ystävänsä luokse, kuinkas muuten. Kokenut elämäntapalaskettelija tietää, mikä elämässä on tärkeää: ystävät. Terveys ja laji ovat myös tärkeitä, mutta ystävät, heitä ei korvaa mikään.