Hajonneeseen Neuvostoliittoon kuulunut Azerbaidzhan on strategisesti tärkeä maa niin Venäjälle kuin Yhdysvalloillekin. Azerbaidzhan on keskitärkeä öljyntuottaja ja Yhdysvaltain "pahan akseliin" liittämän Iranin naapuri, johon Yhdysvallat voi sijoittaa lähivuosina sotilaitaan.
Kun valtio on strategisesti tärkeä, on hyvä, että se on poliittisesti vakaa. Azerbaidzhanissa vakauteen pyritään kuitenkin epädemokraattisin keinoin. Kun aluetta vuosikymmeniä eri rooleissa hallinnut, nyt 80-vuotias Haidar Alijev ei voi sentään pysäyttää ikääntymistään, hän petaa pojalleen Ilhamille tietä valtaan.
Isä-Alijevin terveys reistailee niin pahoin, ettei häntä voitane enää valita uudestaan presidentiksi lokakuun vaaleissa. Huono terveys on tällä kertaa totta. Toisin oli 1987, jolloin Alijev sai lähtöpassit Nkp:n politbyroosta. Lähdön tekosyy oli horjuva terveys, mutta oikea syy oli poliittinen epäsuosio.
Tuolloin nimellä Geidar Alijev tunnettu KGB:n kasvatti oli neuvostojohtaja Leonid Brezhnevin suosikki, joka lahjoi itsensä aivan vallan huipulle ja jopa Brezhnevin seuraajaehdokkaaksi. Uusia tuulia tuonut Mihail Gorbatshov siirsi hänet kilpailijana syrjään. Alijev asui vuosikausia Moskovassa käytännössä kotiarestissa ennen kuin hän nappasi vallan kotitasavallassaan 1993.
Vallan pysymistä Alijevin suvussa varmisteltiin ensin niin, että sekä isä että poika asetettiin ehdolle presidentinvaaleihin. Kun isä joutui sairaalahoitoon Turkkiin, Azerbaidzhanin kumileimasinparlamentti nimitti pojan maanantaina pääministeriksi. Edeltäjä luopui sopivasti paikastaan, sattumoisin terveyssyistä.
Jos isä vetäytyy syrjään, pääministeripojasta tulee perustuslain mukaan vt. pääministeri, joka saa paalupaikan presidenttipeliin. Nepotismin henkeen kuuluu, että poika-Alijev oli jo valtapuolueen varapuheenjohtaja ja valtiollisen öljy-yhtiön varapääjohtaja. Vaikka isä ja poika vannovat demokratian nimiin, Azerbaidzhanissa on kysymys enemmänkin sen irvikuvasta.