Vuosi sitten voimaan tulleet yliopistotutkintojen opiskeluaikojen rajoitukset ovat johtaneet joillakin aloilla jopa opintojen lopettamiseen jo alkuvaiheessa. Oulun yliopiston opintohallinnon kehitysjohtajan Paavo Sippolan mukaan ensimmäiset merkit tästä saatiin heti viime syksynä.
Tuolloin uusille opiskelijoille korostettiin opinto-ohjauksessa, että aikarajoitusten takia opinnot tulee ottaa heti tosissaan, koska muuten voi tulla kiire.
"Silloin tehtiin yllättävän laajasti sellainen ratkaisu, että lähdettiinkin yliopistosta muualle", Sippola perustelee.
Säädösten mukaan maisterintutkinto tulisi suorittaa seitsemässä vuodessa ja tämän lisäksi sallitaan kahden vuoden poissaolo. Sosiaalisista syistä hyväksyttäviä poissaoloja ei kuitenkaan lasketa ja opiskelija pystyy perustelemalla anomaan lisäaikaa opinnoilleen. Tällöin arvioidaan opiskelijan elämäntilanne.
"Jos opintoihin on kulunut seitsemän läsnäolovuotta, eikä mitään ole kasassa, jatkoaikaa ei voi saada", Sippola perustelee.
Hän kuitenkin epäilee, että juuri poissaoloilla aletaan taktikoida tajuamatta, että samalla heikennetään opintojen edistymistä.
"Kun opiskelija irtaantuu rytmistä ja yhtenäisesti etenevästä opiskelijajoukosta, hän helposti syrjäytyy."
Opiskelijoista
pidettävä kiinni
Sippolan mukaan yliopistoissa ja tiedekunnissa on viimeisten vuosien aikana tehty hartiavoimin töitä niin sanottujen ikuisten opiskelijoiden aktivoimiseksi. Vanhat, ennen vuoden takaista uudistusta aloitetut opinnot ja opinto-oikeudet eivät vanhene.
Yliopistojen on kuitenkin vaikea määritellä, kuka on keskeyttänyt opintonsa, koska hän voi valmistua joltakin toiselta alalta.
Yksi syy kaikkia Suomen yliopistoja vaivaavaan ongelmaan on Sippolan mukaan aloituspaikkojen lisääntyminen esimerkiksi tekniikan aloilla ja luonnontieteessä, joilla laajan matematiikan kirjoittaneita ei kuitenkaan ole riittävästi.
"Oulussa valmistuneisuutta on saatu parannettua. Joka tapauksessa näin isoon ongelmaan kiinnitetään liian vähän huomiota ja väärään kohtaan. Opetussuunnitelmia pitäisi kehittää ja parantaa paljon puhuttua ohjausta sekä opetuksen laatua."
Opinnoistaan syystä tai toisesta pudonneisiin opiskelijoihin ollaan yliopistosta entistä herkemmin yhteydessä. Aktivoiminen kuitenkin muistuttaa itse ongelmasta.
"Ei se niin pitäisi olla, että ensin opinnot venähtävät, opiskelija syrjäytyy ja vasta sitten puututaan asiaan, vaan opiskelija tulisi pitää koko ajan kiinni opinnoissa."
Tarjolla paljon
sekavaa tietoa
Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian ylläpitämää Opintoluotsi.fi-koulutusportaalia suunnittelevan Anne Karkulahden mukaan opintoihin hakeutuvat nuoret tekevät tiedon tulvasta huolimatta koulutusvalintoja puutteellisen tiedon varassa. Opintoluotsi pyrkiikin jäsentämään tiedon tulvaa ja selittämään nuorille monimutkaista koulutusjärjestelmää.
Karkulahden mukaan tiedon huono käytettävyys pidentää koulutusta. Puutteelliset tiedot hidastavat myös opintoihin hakeutumista, lykkäävät valmistumista, johtavat opintojen keskeytymiseen ja oppilaitoksesta toiseen vaihtamiseen.
"Jos koulutuksesta saa tietoa vain kokeilemalla, opiskeluaika venähtää pitkäksi", Karkulahti muistuttaa.
Valintatilanteessa olevat nuoret hyödyntävät valintaoppaita, oppilaitosten esitteitä, internetiä, opinto-ohjausta ja kaveripiiriä. Työ- ja koulutusmarkkinoita tuntevilla nuorten vanhemmilla ei kuitenkaan ole juurikaan roolia jälkikasvunsa koulutusvalintapohdiskeluissa.