Ruotsalaisille naureskellaan taas kerran, kun sikäläinen armeija poisti vaakunaleijonaltaan kikkelin sen jälkeen, kun joukko naissotilaita oli valittanut tuosta pahentimesta EY:n tuomioistuimeen. Oli kuulemma epätasa-arvoinen. Vaakunan suunnitellut taiteilija ei moisesta oikein tykännyt, koska ennen vanhaan kuohittuja leijonia annettiin käpykaartilaisille ja maanpettureille, mutta ei hänkään asialle mitään mahtanut. Nyt ajat ovat toiset, eikä leijonakaan saa olla sukupuolisidonnainen, vaikka sillä edelleen on tuuhea harja, josta sen tuntee urokseksi.
Toisaalla Ruotsissa Hässleholmin kunta sen sijaan epäonnistui yrityksessään laittaa kävelijöiden liikennevaloihin naisen kuva miehen tilalle. Tämä hanke on kuitenkin vastatuulessa, koska sikäläinen tielaitos epäilee uuden merkin sekoittuvan entiseen - ja mistäpä sitten kelpo ruotsalainen tietäisi, milloin kadun voi ylittää mies, milloin nainen.
Hieman "edistykselliseltä" tällainen sukupuolikeskustelu kieltämättä kuulostaa näin suomalaisen korvissa. Turha meidän on kuitenkaan naapureille naureskella, sillä itse olemme vielä edistyksellisempiä. Katsokaapa vain omaa vaakunaleijonaamme. Ei sillä näy mitään jalkovälissä, vaikka harja paljastaa senkin urokseksi. Sukukalleudet on siis poistettu jo otusta piirrettäessä, joskin ne on korvattu takatassujen alla olevalla sapelilla ja etutassuihin sijoitetulla miekalla.
Sama häveliäisyys näyttää vallitsevan isommassakin maailmassa. Vaikka Aku Ankalla ja hänen heimollaan ei kenelläkään ole housuja jalassa, äkkipäätä heidän sukupuoltaan ei pysty määrittelemään muuten kuin etunimestä.
Sen sijaan liikennemerkeissämme on vielä tekemistä. Esimerkiksi hirvi- tai porovaarasta ilmoittavissa merkeissä elukoilla on päässään komeat sarvet, jollaisia on vain uroksilla. Kuitenkin pensaikosta saattaa pöllähtää tielle yhtä hyvin naarashirvi tai -poro. Senkö päälle muka siis saa ajaa, koska autoilijaa on varoitettu vain uroksista?
Myös muut sukupuolisidonnaisuudet on syytä tarkistaa, sillä eihän ole asiallista, että sukupuolieroja tieten tahtoen ylläpidetään ja taiteessa keikistellään kelteisillään, vaikka saunamaassa ollaankin. Työ on jo aloitettu virkanimikkeistä, joista halutaan karsia sellaiset sanat kuin lautamiehet, nimismiehet ja puhemiehet ja korvata ne neutraalimmilla termeillä, kuten -henkilö.
Kuvataiteen puolelta ensimmäisinä tulevat mieleen pari kansallista alastonpatsasta, Paavo Nurmi ja Havis Amanda Helsingissä. Niistä kummastakin näkyy ensi silmäyksellä, että ne esittävät vain tiettyä sukupuolta. Siksi onkin syytä hankkia patsaille vaatteet, eivätkä pelkät alusvaatteet riitä, koskapa nekin herättävät pahennusta. Siis vähintään tikkitakki ja vekkihame Amandalle ja verkkarit Paavolle. Sama koskee tietysti myös eduskunnan suuren salin taideteoksia, jotka räähistelevät seinillä aivan ilkosillaan. Kun nämä on saatu vaatetetuiksi, voidaan edetä neutraloimaan esimerkiksi pyykkipoikia, tappiliitoksia, urospontteja, ukkovarpaita ja mitä niitä kaikkia onkaan.