Koulukirjastot ovat tällä viikolla kiinni Oulussa, koska on koulujen syyslomaviikko.
Lapset ja nuoret ovat ilmeisesti lainanneet lomalukemisensa etukäteen.
Pohjankartanon suurkoulun aula kylpee syyspäivän vähäisessä valossa. Sähkövaloja ei ole sytytetty. Siivooja yksin puunaa aulaa lattianhoitokoneella. Koulu on epätodellisen hiljainen. Vain syrjäisestä alakerran varastohuoneesta hohkaa valoa käytävään ja kuuluu hiljaista tietokoneen näpytystä.
Koulun kirjavaraston uumenissa istuu kaksi Tietoyhteiskunnan koulukirjasto -projektin informaatikkoa Helena Valtakorpi ja Tomi Pelkonen luetteloimassa kirjoja Pallas-tietokantaan.
Projekti on loppumetreillä. Pian kaikkien neljäntoista projektikoulun kirjat on siirretty elektroniseen tietokantaan. Luetteloituna on jo 16 074 nimikettä. Pohjankartanon koulun kirjasto on urakan viimeinen.
"Parhaimmillaan projektin puitteissa on koululle saatu kirjastotila, vanhat kirjat poistettu ja hankittu uutta. Projektin sisällä saatiin kivasti 220 000 euroa jaettavaksi koulujen kesken aineistohankintoihin", kertoo Helena Valtakorpi.
"Tästäkin kirjavarastosta tulee vielä joskus Pohjankartanon koulukirjasto."
Varaston pöydällä on kirjapinoja, päällimmäisenä näkyy Kalevala, vieressä F.E. SillanpäänHurskas kurjuus ja hyllyssä rivi Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssejä.
Seuraavaksi halutaan loputkin Oulun noin 40 koulukirjastoa mukaan yhteiseen tietokantaan. Projektikoulut voisivat toimia liitoksessa niiden kummikouluina.
Potkua kirjastoihin
"Projektissa kaikkein olennaisin asia on, että koulukirjastossa täytyy myöskin tehdä oikeita asioita", toteaa projektipäällikkö Eeva Kurttila-Matero.
"Ei riitä, että on kirjastoja, kirjoja ja tietokoneita, vaan että niitä käytetään oikealla tavalla. Nythän suurin ongelma on se, että oppilaat ja monet opettajatkin vielä ymmärtävät tiedonhaun pelkästään Googlella hakemiseksi. Sieltä sitten kopioidaan materiaalia ja esitetään se omana juttuna."
Kurttila-Matero edellyttää opettajilta semmoisia oppimistehtäviä, joissa on hyviä kysymyksiä ja ihan oikeita ongelmia, jotka oppilaat pyrkivät ratkaisemaan hankkimalla tietoa monipuolisesti eri lähteistä, kirjoista ja internetistä.
Koulukirjastoja herättiin puolustamaan 1990-luvun lopulla. Mutta etenkin 2000-luvun alussa annettiin erilaisia potkuja kirjastojen kehittämiseen: Opetushallitus tarjosi kouluille nuortenkirjallisuutta alehintaan, WSOY:n kirjallisuussäätiö kannusti koulukirjastojen kuntoon saattamista symbolisella 200 000 markan tuella.
Uuden vuosituhannen alussa koulukirjastot määriteltiin koulujen pedagogisiksi keskuksiksi ja mediakeskuksiksi.
Puppua ja asiaa
Lasten- ja nuortenosaston palvelupäällikkö Mari Heino Oulun kaupunginkirjastosta arvioi, että koulukirjastojen romahdus tapahtui 1990-luvun tietokonehuumassa. Silloin lakkautettiin monia koulukirjastoja tarpeettomina. Kirjat eivät olleet arvossaan.
Eeva Kurttila-Matero huomauttaa, etteivät koulukirjastot olleet parhaimmillaan enää sitä ennenkään.
Ne eivät enää olleet sellaisia henkireikiä kuin kirjailijoiden Väinö Linna, Elina Karjalainen, Hannu Mäkelä ja Kalle Päätalo lapsuudessa.
"Mutta se on ihan totta, että kun opetusministeriö rupesi rahoittamaan tietotekniikan hankintaa kouluihin, siihen satsattiin ja ajateltiin, että siitä se tietoyhteiskunta urkenee. Tämmöisiä käsityksiä on ollut, että kouluissa on viisaampaa keskittyä sähköiseen tiedonhan kintaan ja elektronisiin aineistoihin, mutta eihän niitä aineistoja käytännössä kuitenkaan ole luotu niin että voitaisiin kokonaan luopua kirjoista. Se on oivallettu uudestaan, että molempia tarvitaan."
Onko nyt sitten menossa vastaliike internetille eli vahvistuvan kirjan buumi? Kustantajilla ainakin on Pro oppikirja -liike.
"Kuulostaa niin romanttiselta. Mutta en tiedä onko kirja koskaan hävinnytkään. Se on huomattu, ettei internet yksin ole autuaaksi tekevä eikä sieltä haettava tieto aina luotettavaa. Google on villi. Netissä olevia sivustoja ei kukaan kontrolloi, onko siellä puppua vai täyttä asiaa. Ne ovat sulassa sekamelskassa."
Korupainos Goethea
Oulun koulukirjastojen taso vaihtelee. Joukossa on muutamia todella hienoja, kuten Hintan koulun kirjasto, joka on ihan kirjaston näköinenkin niin kuin informaatikko Tomi Pelkonen toteaa.
Tilapula on monen koulukirjaston ongelma. Karuimmillaan koulukirjasto voi olla yksi hylly jossakin nurkassa tai varastossa.
Keskimäärin koulukirjastojen kirjavalikoima on vähän vanhahtava. Projektin inventaariossa on saattanut joutua poistoihin jopa 70-80 prosenttia kirjaston aineistosta. Mutta vanhojen koulujen kirjastot ovat myös aarreaittoja, joissa on sellaisia kirjaharvinaisuuksia, joita ei löydy esimerkiksi kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelmistakaan.
Arvokkaan Kuusiluodon yläasteen ja lukion kirjasto on yhdistelmä vanhaa ja uutta. Kirjastossa on useita tietokoneita, kirjastosta vastaavan opettajan palvelutiski ja aihealueittain jaotellut kirjahyllyt.
Esimerkiksi saksankielisen kirjallisuuden hyllyssä ovat sulassa sovussa rinnakkain 1990-luvun nuortenkirja ja Johann Wolfgang von GoethenWerke (Teoksia). Kaikkein iäkkäimmät ja hauraimmat kirjavanhukset ovat lukitussa museokaapissa.
Kansainvälistä koulukirjastopäivää vietetään 25. lokakuuta.
Oululainen Tietoyhteiskunnan koulukirjasto -projekti on esillä Helsingin kirjamessuilla 29.10. järjestettävässä BTJ Kirjastopalvelun seminaarissa "Luokkahuoneesta linnunradalle".
