Tuula Hautalan skootteri nojaa tukiinsa vanhan maalaistalon pihalla. Se levähtää hetken tiistaisessa, kesähelteisessä auringonpaisteessa. Syytä onkin, sillä kesä on skootteristin kulta-aikaa, eikä joutopäiviä juuri tule.
Hautala on antanut haastattelupäivänä kaksipyöräiselleen jo kyytiä. Kauppareissu hoitui yhtä kätevästi kuin aina ennenkin; vain kypärä päähän ja menoksi kohti kirkkoa.
Viime vuonna Hautalan skootterin mittariin kertyi 15 000 kilometriä.
"Mäntä meni. Tuli pieniä vikoja."
Syksyllä hän investoi uuden, alle 800 euroa maksaneen kulkuvälineen. Sekin on saanut katsella nivalalaista raittia 4 500 kilometrin verran.
Miten ihmeessä jo niin paljon?
"Ajan talvellakin", Hautala räväyttää ilmeenkään muuttumatta.
Kyllä - skootterilla voi päästellä myös lumisilla teillä. Alle pitää vain vaihtaa nastarenkaat ja sopeuttaa pukeutuminen sekä vauhti vuodenajan mukaan.
"Kahdenkymmenen asteen pakkasellakin se lähtee käyntiin sähkö- ja jalkastartista. Viime talvi oli lauha, eikä monta pakkaspäivää ollut. Haalarit päälle, kypärään visiiri ja jalat maassa ajamaan. Muuten pyörä lipeää alta", Hautala vakuuttaa.
Hevosmiehiä ja
tuttuja tapaamaan
Mutta kesä - silloin skootterin nokka kääntyy kauemmaksikin. Hautala käy monta kertaa vuodessa Kalajoella 85 kilometrin päässä velipoikansa luona visiitillä.
Onpas entinen ravivalmentaja käynyt Kaustisen raveissakin sadan kilometrin päässä.
Tämän kesän kiintokohtana kiiluu matka tervehtimään hevosmiehiä joko Härmään tai Jyväskylään, jonne tulee 250 kilometriä.
"Ajelen rauhallisesti, 45-50 kilometriä tunnissa. Jos tiessä on kuoppia, kovemmassa vauhdissa tulee ongelmia. Katselen maisemia. Ne jäävät hiljaisemmassa vauhdissa paremmin mieleen. Näen hyvät perunamaat ja sen, kellä pottu ensin kukkii. Vappuna, kun kävin Kalajoella, kylvivät jo varhaisperunaa tien varressa", Hautala muistelee.
Kalajoen-reissut eivät käy 56-vuotiaan eläkeläisen kukkaron päälle. Meno Kalajoelle maksaa pari euroa. Tankkiin pusketaan normaalia 95E-bensaa.
"Halvempaa tällä on liikkua kuin linja-autolla. Ja ajaminen on nautinto", Hautala perustelee.
Hautala myöntää ajelevansa paljon huvikseen: Kärsämäellä, Haapavedellä, Haapajärvellä... Rekka-autot, jotka ajavat liian lähellä skootteristia, suorastaan pelottavat Hautalaa.
"Liian läheltä sukeltavat rekat puistattavat helposti skootteria. Jotkut kiertävät kohteliaasti kaukaa. Hiljennän aina vauhtia, kun rekka tulee", Hautala myöntää.
Vapaa lähtemään
minne vaan
Hautala tutustui skootteriin jo 1960-luvulla, jolloin hän sai nimismiehen luvalla ajella metsäteitä lypsylle maitokärryt perässään. Nyt, kun rekka-autokortti ehti mennä vanhaksi, hän päätti tarttua skootterin sarviin uudestaan.
"Ei tällä iällä viitsi enää moottoripyöräkorttia ajaa."
Hevosihmisenä Hautala on tottunut istumaan kaksirattaisen menopelin päällä. Kun perheeseen ei kuulu muita ihmisiä, jarrujakaan ei ole.
"Olen aamulla vapaa lähtemään minne haluan."