Poi­mi­joil­la pitää olla hyvät eväät

Suomessa marjastaa tällä hetkellä pari tuhatta ulkomaalaista Thaimaasta, Vietnamista, Venäjältä ja Valko-Venäjältä. Määrä on suunnilleen saman verran kuin muutamana aikaisempana kesänä. Taantuma ei ole vaikuttanut suomalaisten marjayritysten pestaamismääriin. Esimerkiksi Thaimaasta tulijoita olisi paljon enemmän, mutta maan konsulaatti rajoittaa poimijoiden virtaa.

Parichat Darunphan (vas.), Vabana Buvannaloet ja Lai Panurak puhelevat äänekkäästi ja iloisesti leikatessaan valtavia määriä sianlihaa Nuottavaaran marjanpoimijoiden evääksi.
Parichat Darunphan (vas.), Vabana Buvannaloet ja Lai Panurak puhelevat äänekkäästi ja iloisesti leikatessaan valtavia määriä sianlihaa Nuottavaaran marjanpoimijoiden evääksi.
Kuva: Antti J. Leinonen

Suomessa marjastaa tällä hetkellä pari tuhatta ulkomaalaista Thaimaasta, Vietnamista, Venäjältä ja Valko-Venäjältä. Määrä on suunnilleen saman verran kuin muutamana aikaisempana kesänä. Taantuma ei ole vaikuttanut suomalaisten marjayritysten pestaamismääriin. Esimerkiksi Thaimaasta tulijoita olisi paljon enemmän, mutta maan konsulaatti rajoittaa poimijoiden virtaa.

Oululainen Tessacraft työllistää 400 marjastajaa, joiden tukikohdat ovat poimijoiden kansallisuudesta riippuen viidessä paikassa eri puolilla Lappia. 150 thaimaalaista marjastajaa majailee Kolarin Nuottavaaran koululla.

Päivällä tukikohta on hiljainen. Marjastajat ovat lähteneet jo kolmelta aamulla metsiin ja soille. Osa palaa illan suussa kuuden aikoihin, mutta toiset tekevät vielä pidempää päivää, jotkut jopa puolille öin saakka. Viiden ryhmissä työskentelevät poimijat joutuvat menemään vähintään sadan kilometrin päähän, monet vielä kauemmas.

Thaimaalaisten tulkkina ja avustajana työskentelee kolme vuotta sitten Ouluun muuttanut Theera Nganyangwai Soda. Hän kertoo, että marjastajat ajavat muun muassa Pajalaan, Muonioon ja Ylläkselle. Länsi-Lapin soilta Suomen puolelta hilloja ei ole löytynyt. Poimijat ovat saaneet keskimäärin kahden puolen kilon hillasaaliita päivässä. Tessacraftin toimitusjohtaja Risto Isohätälä sanoo, että ensi viikolla pitäisi mustikan kypsyä. Sitten touhu muuttuu hillanpoimintaa paljon tuottoisammaksi.

"Mustikkaakin enemmän saadaan yleensä puolukkaa, mutta sillä on heikompi hinta, joten tuotoissa ne menevät suunnilleen tasan. Myymme marjat roskineen elintarviketeollisuudelle", Isohätälä kertoo.



Hyviin tienesteihin


Nuottavaaran koululla häärii neljä kokkia, Parichat Darunphan, Sommai Homduang, Lai Panurak ja Vabana Buvannaloet. He tekevät poimijoille thaimaalaista ruokaa, ja työpäivät venyvät yleensä pitkiksi. Pelkästään riisiä joukon reilut pari kuukautta kestävällä Suomen reissulla menee 7 000 kiloa.

Darunphan on Suomessa marjanpoimijoiden kokkina kolmatta kesää. Hän pitää täällä olosta, koska Suomessa vähemmän kuuma kuin Thaimaassa, ja Lapin luonto on suunnattoman kaunis.

Kokit tienaavat paljon paremmin Suomessa kuin kotimaassaan, jossa heidän päivätyönsä on riisin viljely.

Poimijat ansaitsevat vielä paremmin. He saavat vuoden palkan kahden kuukauden rupeamastaan. Parhaimmillaan tienestit ovat voineet olla kolmenkin vuoden kotimaan työvuoden verran.

Aiempina vuosina epäkuntoon menevät autot aiheuttivat harmia thaimaalaisille ja heidän työnantajalleen. Nyt mukana on oma mekaanikko, jolla riittää töitä autojen kimpussa. Soda kertoo, että viimeksi keskiviikkona hän joutui hakemaan ryhmän Pajalasta Nuottavaaraan, koska heidän autonsa oli mennyt rikki.



Ennakkoluulot hälvenneet


Lapin liiton, marjayrittäjien ja kyläyhdistysten tekemä sopimus on tuonut rauhan poimijoiden ja kyläläisten välille. Kun pelisäännöt ovat selvät, riitoja ei enää ole.

Nuottavaaran kyläyhdistyksen puheenjohtaja Veli Ajanki sanoo, että viime ja toissa kesään mennessä ennakkoluulot olivat hälvenneet ainakin Nuottavaarasta, jossa poimijoita on majaillut useita vuosia.

"Ensimmäisinä vuosina oli ongelmia. Paikka oli outo ja ihmiset outoja. Ilmeisesti kyläläisiä vähän pelotti, kun ensimmäistä kertaa näkyi tummaihoisia ihmisiä", Ajanki pohtii.

Ilmoita asiavirheestä