Parinkymmenen thaimaalaisen marjanpoimijan äkkilähtö Sodankylästä etelään sai aikaan poliisitutkinnan poimijoiden välitykseen ja palkanmaksuun liittyvistä väitetyistä epäselvyyksistä. Samanlaisia marjabisneksessä on koettu ennenkin. Selkoa kiistojen sysistä ja sepistä on vaikea saada.
Monet tänä vuonna saapuneet poimijat ovat olleet Suomessa ennenkin, mikä osoittaa, että heillä on täältä myös hyviä kokemuksia. Selvää on sekin, että osa saapuneista marjastajista on kokenut tänä vuonna melkoisen pettymyksen. Tulot ovat jääneet alle odotusten, ja lentolippujen maksamisen jälkeen matkan saldo voi jäädä miinukselle. Tyytymättömien poimijoiden mielenosoituksia ei sentään ole vielä nähty kuten Pohjois-Ruotsissa.
Tulijat ovat itsekin vastuussa ratkaisuistaan, mutta voidaan puhua harhautuksesta, jos Suomen oloja tuntemattomille tulijoille on maalattu kuva hyvistä varmoista ansioista. Liian ruusuisia lupauksia ovat ilmeisesti antaneet poimijoita välittäneet yritykset ainakin Thaimaassa, mutta ei sen taakse voi täällä paeta.
Erityisen suuri vastuu on poimijat tänne tilanneilla suomalaisyrityksillä. Työvoimaa ei pidä riistää, ei sellaistakaan, joka tulee tänne köyhistä oloista. Suorastaan surkuhupaisa on yritys siirtää vastuu thaimaalaisten vaikeuksista Metsäntutkimuslaitokselle, jonka marjasatoennusteet eivät ole osuneet kohdalleen.
Suomalaisten oma halu lähteä marjametsään on jatkuvasti hiipunut. Niinpä Suomen metsiin mahtuu kyllä muutama tuhat ulkomaista poimijaa keräämään marjoja kotimaan markkinoille ja vientiin. Tämän tärkeän työn tekijöitä ei sivistysvaltiossa pidä kohdella miten sattuu.
paakirjoitus@kaleva.fi