Sunnuntai-iltapäivän uhkaavien hetkien jälkeen tulvatilanne onneksi rauhoittui Pyhäjoen kirkonkylän kohdalla. Viikonloppuna tilanne oli hetkittäin niin kriittinen, että myös ihmisten henki ja terveys näyttivät muutamin paikoin olevan vaarassa. Lopulta selvittiin onneksi pelkillä aineellisilla vahingoilla.
Muutamaa päivää aiemmin vaaran paikkoja koettiin Etelä-Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa. Se, miten jäiden lähtö etenee pohjoisimmilla jokivarsilla on vielä näkemättä.
Tapahtumat Pyhäjoella ja muilla tulva-alueilla epäilemättä toimivat herätyksenä siihen, että valmius tulvavahinkojen torjuntaan on huipussaan myös pohjoisessa.
Mutta kuten nytkin nähtiin, lopulta ollaan luonnon armoilla. Jos jääpato syntyy äkisti taajaman kohdalle ja vesi alkaa nousta metrin tuntivauhtia, kiireisin tehtävä on pelastaa ihmiset. Kun vesi on laskenut, edessä on työläs urakka sen selvittämiseksi, kuka aineelliset vahingot korvaa, jos korvaa.
Tehokkain tulvavahinkojen torjunta lähtee kuitenkin paljon kauempaa kuin siitä hetkestä, kun kaivinkone tai armeijan pioneerit tuodaan murskaamaan jääpatoja tai kun asukkaat rakentavat hiekkasäkeistä turvamuuria rannan ja talon väliin.
Kestävintä torjuntaa on se, ettei taloja rakenneta paikkoihin, joissa ne ovat tulvalle alttiita. Jos kevättulva kastelee talon sokkelin kerran vuosikymmenessä, talo on selvästi riskialttiissa paikassa.
Tänä keväänä tulvapaikkakunnilla on puhuttu veden noususta, jollaista ei ole nähty 30 tai 50 vuoteen. Kyse on siis selvästi ollut epätavallisista tulvista. Epätavallinenkin toteutuu kuitenkin silloin tällöin.
Moni kansalainen haaveilee onnellisesta elämästä omassa asunnossa joen rannalla. Moni on sellaisen toteuttanutkin. Tämä kevät on jo tähän mennessä osoittanut karusti, että näkymällä on myös vaarallinen varjopuolensa.
Huomionarvoista tämän ja edellistenkin keväiden tulvakuvissa on ollut se, että veden varaan on joutunut myös monia varsin uusia rakennuksia. Rakennuspaikkoja on haettu ja saatu paikoille, joissa taloja ei pitäisi olla.
Samalla tavalla silmiinpistävää on ollut, että harvoin tulvat ovat kuvien perusteella kastelleet esimerkiksi vanhoja maalaistaloja. Niitä rakennettaessa mielessä on pidetty koeteltua viisautta. On tehty talo niin korkealle, että vesi ei niitä uhkaa.
Tämä viisaus on viime vuosikymmeninä valitettavasti unohtunut. Tiedot kunnista kertovat asuntojen kaavoittamisesta yhä edelleen sellaisille alueille, jotka tänäkin keväänä ovat olleet tulvan vallassa.
Kovin järkevää ei ole sekään, että huonon harkinnan pohjalta rakennettuja asuinalueita joudutaan myöhemmin suojaamaan kalliilla tulvapenkereillä. Tämäkään ei kuitenkaan ole harvinaista.
Tulvien huomioon otto on kaiken lisäksi entistä tärkeäpää, jos ilmastonmuutoksesta esitetyt uhkakuvat toteutuvat. Näille leveysasteille muutos voi tietää sateisuuden kasvua ja samalla kasvavaa tulvien uhkaa muulloinkin kuin keväisin.