Aukioloaikojen poikkeusmenettely aiheuttaa jatkuvasti ristiriitoja kaupan ja viranomaisten välillä. Ei ihme, sillä lupia myöntävät aluehallintoviranomaiset tuntuvat tulkitsevan eri tavalla eri hakijoiden perusteita.
Kuvaavaa on, että joissakin kaupungeissa loppiaismyynti sallitaan tietyllä rajoitetulla alueella mutta ei sen ulkopuolella. On selvää, että tällainen menettely aiheuttaa eripuraa ja herättää epäilyksiä viranomaisten arvioinnin oikeudenmukaisuudesta.
Kaiken kaikkiaan lupamenettely on vain turhaa byrokratian pyöritystä, jolle on vaikea löytää perusteita tässä ajassa. Siksi siitä on syytä päästä eroon.
Kaupan aukioloaikoja säädellään parisen vuotta sitten voimaan tulleella liikeaikalailla. Jo lain valmistelu aiheutti aikoinaan melkoisen porun. Vaikka tarkoitus oli selkeyttää aukioloaikoja, lakiin jäi lukuisia porsaan mentäviä aukkoja, jotka johtavat vain turhiin kiistoihin.
Laissa asetetaan useita ehtoja sille, mihin aikaan kauppaa saa käydä. Erityisen huomion saavat kirkolliset ja muut juhlapyhät sekä niiden aatot.
Niiden osalta on tiukat säädökset, joita voidaan lieventää aluehallintoviranomaisten poikkeusluvalla, jos on esittää erityisiä perusteita.
Poikkeusluvan saamisen edellytykset ovat kuitenkin varsin epämääräisiä ja jättävät aluehallintoviranomaisille melkoisen harkintavallan.
Erityiseksi perusteeksi on hyväksytty venäläisturistien tulo Suomeen. Hehän ovat kasvavassa määrin alkaneet viettää etenkin uudenvuoden jälkeisiä lomaviikkojaan Suomessa. Tähän ajoittuu suomalaisten kirkkopyhä loppiainen, jolloin kaupat ovat perinteisesti olleet kiinni.
Ongelmaksi on muodostunut sen arviointi, mitkä kaupat ja missä päin Suomea ovat oikeutettuja olemaan auki loppiaisena. Lähellä Venäjän rajaa sijaitsevissa kaupungeissa tämä tarve on ilmeinen. Sen sijaan muualla Suomessa venäläisturisteihin vetoaminen aiheuttaakin jo rajankäyntiongelmia.
Kuvaavaa on, että joissakin kaupungeissa asia on ratkaisu niin, että jotkut liikkeet ovat saaneet luvan, toiset eivät. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että menettely herättää närkästystä.
Parasta olisi, jos kauppa saisi itse päättää, milloin se pitää ovensa auki ja milloin kiinni. Tuskin kauppiaatkaan haluavat pitää liikkeitään auki sellaisena aikana, jolloin asiakkaat eivät halua tehdä ostoksia. Todennäköisesti aukioloajat asettuisivat melko lähelle nykyisiä aikoja melko luontevalla tavalla.
Samalla tavalla kuin muillakin työaloilla, kaupan alan työehtosopimuksessa tulee sopia, miten epämiellyttävät työajat korvataan työntekijöille. Tämän pitäisi olla itsestään selvä asia.
Nykyinen liikeaikalaki joutaisi romukoppaan. Se ei ota huomioon yhteiskunnan rakenteen muuttumista ja ihmisten erilaistumista. On toki tärkeää, että ihmisten elämä ei ole yhtä kulutusjuhlaa, mutta jätettäköön siitä päättäminen itse kunkin omaksi asiaksi.