Pääkirjoitus

Poik­keu­sai­ka, poik­keus­kei­not

Ministeri Antti Tanskanen esitteli tukevan toimenpi-depaketin, joilla suomalais-yritysten rahoitusongelmia voidaan lieventää. Nyt ehdotukset pitää jalostaa käytännön toimiksi. Suurempi riski olisi jättää ne toteuttamatta.

Ministeri Antti Tanskanen esitteli tukevan toimenpi-depaketin, joilla suomalais-yritysten rahoitusongelmia voidaan lieventää. Nyt ehdotukset pitää jalostaa käytännön toimiksi. Suurempi riski olisi jättää ne toteuttamatta.

Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimia. Näin kuuluivat yritysrahoituksen turvaamisesta pikaselvityksen tehneen ministeri Antti Tanskasen perustelut torstaina julkistetulle toimenpidepaketille. Siihen kuuluu Finnveran valtuuksien ja yritysrahoituksen kasvatus, valtion elvytystoimet yritysrahoitusmarkkinoilla, takuut pankkien varainhankinnalle sekä pankkien pääomittaminen.

Selvitysmiehen ajattelumalli on oikea. Taantuman syvenemisen torjunta ja työpaikkojen turvaaminen jäisi puolitiehen, jos keinoina olisivat vain kulutuksen ylläpitäminen ja perinteiset elvytystoimet muun muassa rakentamisessa. Ne kyllä tukevat etenkin kotimarkkinoita, mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa yritykset tarvitsevat kipeästi myös rahoitustukea. Tällä hetkellä kasvava joukko firmoja kärsii rahoituksen heikentymisestä ja sen ehtojen tiukentumisesta.

Yritystenrahoitusongelma on syntynyt ennen kaikkea siitä, että kansainväliset pankit ovat laajasti vetäytyneet Suomesta. Suomalaispankkien yritysluottojen määrä on jopa kasvanut, mutta se ei vielä riitä. Jos uusia kotimaisia keinoja ei oteta käyttöön, rahoitusongelmat uhkaavat suurta joukkoa sellaisiakin yrityksiä, jotka ovat elinkelpoisia ja kilpailukykyisiä. Näiden kaatumisia tai halvaantumisia ei pidä päästää tapahtumaan, ja siksi valtion on rakennettava yrityksille siltoja vaikeimman ajan yli.

Tanskasen mukaan ongelmat ovat ensiksi iskeneet suuriin suomalaisyrityksiin mutta vyöryneet sieltä pk-firmoihin. Tämä on tapahtunut alihankkijoiden saamien tilausten vähentymisenä tai pankkien ratkaisujen kautta niin, että näiden lisättyä suuryritysten rahoitusta pienemmät ovat jääneet mopen osille. Tätä vyyhteä Tanskanen lähtisi purkamaan valtion toimin, mutta tukemalla hiukan yllättäen paljon vankemmin suurten yritysten rahoitusta. Ajattelu kulkee niin, että kun suurten yritysten rahoitusongelmia helpotetaan, myönteiset heijastusvaikutukset tuovat helpotusta myös pienemmille.

Ainakin teoriassa vaikutusketjun pitäisikin olla tällainen. Eikä esimerkiksi pk-yrityksiä edustava Suomen yrittäjät torstaina nähnyt Tanskasen ajatuksissa moitteen sijaa. Järjestöä lämmittivät erityisesti Finnveralle ehdotettu miljardin lisärahoitusvaltuus sekä pankeille esitetyt pääomalainat, joiden pitäisi lisätä niiden kykyä antaa luottoja pienille ja keskisuurille yrityksille. Suurille vientiyrityksille tarjottavat tuet olisivat joka tapauksessa kertaluokkaa suuremmat, vähintään viisi miljardia euroa. Pankkien ja Finnveran kautta yritysten rahoituskriisiä onkin viisasta purkaa myös siksi, että niillä on valmis koneisto arvioimaan yritysten luottokelpoisuutta.

Tanskasen esittämien toimien ristiriitaisimpiin ajatuksiin kuuluu äkkilukemalta valmius valtion riskien selvään kasvattamiseen yritysten erityisrahoituksessa. On myös väistämätöntä, että valtiolle kaatuvat luottotappiokorvaukset kasvavat, kun sen tarjoaman rahoituksen määrä kasvaa - etenkin kun ajat pysyvät tavattoman epävarmoina. Tämäkin pitää kuitenkin hyväksyä. Paljon suurempia murheita koituu siitä, jos yritysten rahoituskriisin ei puututtaisi. Nyt se pitää tehdä ja toivoa samalla, että maailmalta, lähinnä Yhdysvalloista, alkaisi jo pian näkyä edes pieniä valon pilkahduksia.