Kuin suoraan Stephen Kingin kirjasta, totesi muuan poliittinen tarkkailija Ruotsin vaalikampanjasta jo heti sen alettua muutama viikko sitten.
Mikään ei viittaa siihen, että jännitys laskisi vaalipäivän 17. syyskuuta lähestyessä. Vaara tai mahdollisuus - tarkastelutavasta riippuen, että sosiaalidemokraattien hallitusvalta murtuu tänä syksynä, on suuri.
Poliittiset blokit ovat kannatuksessa niin lähellä toisiaan, että ihmiset pidättelevät hengitystään ennen jokaista gallupia, ja niitähän suorastaan suolletaan ulos joka päivä.
Yhtenä päivänä johdossa on pääministeri Göran Persson tukipuolueineen, joita ovat vihreät ja vasemmistopuolue, mutta jo seuraavana päivänä edelle on kirinyt porvarillinen oppositio. Tunnelmat poliittisissa leireissä liikkuvat ylös ja alas kuin vuoristorata.
Loka lentää ja
vanhoja kaivellaan
Tämä on nähty ennenkin, mutta koskaan aikaisemmin mukana ei ole ollut tällaista dramatiikkaa, jännitystä ja ideoiden määrää.
Kilpajuoksua säestävät tyypilliset poliittiset jupakat, joita kaikki osapuolet käyttävät hyväkseen.
Välillä kyse on ollut luotettujen paikallispoliitikkojen saamista rattijuoppoustuomioista, välistä rasistisista lausunnoista. Välistä taas joku nuorisopoliitikko on viilaillut jäsenmäärätietoja ja jäänyt kiinni baaritappelusta.
Tänä vaalivuonna Göran Perssonilla ei ole ollut onni puolellaan.
Joulun 2004 tsunamikatastrofin yhteydessä tehdyt virheet ovat roikkuneet sitkeästi mukana.
Perssonin lähin ulkopoliittinen työtoveri, suurlähettiläs Lars Danielsson joutui äskettäin eroamaan nöyryyttävissä olosuhteissa syyllistyttyään ilmiselviin valheisiin omasta toiminnastaan katastrofin aikana.
Jo aikaisemmin ulkoministeri Laila Freivalds sai potkut laiminlyönneistä tilanteessa, jossa oli kysymys satojen ruotsalaisten hengestä.
Porvarileiriä yritetty
usuttaa väittelyyn
Aivan uusi piirre vaalikampanjassa on, että opposition neljä puoluetta eli maltillinen kokoomus, keskusta, kansanpuolue ja kristillisdemokraatit ovat liikkeellä yhteisellä vaaliohjelmalla.
Sellaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Aikaisemmat porvarilliset vaalivaihtoehdot ovat olleet monissa kysymyksissä hajanaisia ja kaatuneet siihen.
Keskustajohtaja Torbjörn Fälldinin hallitus kaatui vuonna 1976 eripuraan ydinvoimasta, ja kokoomusjohtaja Carl Bildtin hallitus vuonna 1992 puolestaan Juutinrauman siltaa koskeneisiin erimielisyyksiin.
Nykyisellä oppositiollakin on erilaisia näkemyksiä monista kysymyksistä, minkä toimittajat panevat iloisesti merkille jokseenkin päivittäin.
Lehdistö ja osapuolet yrittävät turhaan lietsoa kysymyksestä toisensa jälkeen väittelyä, joka saisi jonkun lipsumaan rintamasta. Kysymykset kuitenkin vaihtuvat niin tiuhaan, ettei yksi lipsahdus pysy pitkään esillä.
Valmiutta tinkiä
omasta profiilista
Porvarilliset puolueet käyvät keskenään koko ajan keskustelua ja esittävät julkisuuteen kompromisseja. Ne ilmoittavat ujostelematta tavoitteekseen hallitusvallan saamisen vaalien jälkeen eivätkä peittele sitä, etteivät ne ole eri kysymyksistä keskenään täysin yksimielisiä.
Lisäksi neljä porvaripuoluetta ovat jo yli vuoden ennen vaaleja esiintyneet yhdessä lukuisissa tilaisuuksissa tuoden esille uusia yhteistyöperusteita. Vuoroin omaisuusvero, vuoroin taas perhepolitiikka ovat olleet kysymyksiä, joista ollaan pohjimmiltaan eri mieltä. Esiintymiset ovat olleet näyttäviä ja paikalla on ollut paljon lehdistöä.
Tätä ei olisi koskaan voinut tapahtua aikaisempien vaalikampanjoiden aikana, jolloin puolueet olivat niin pikkutarkkoja omasta profiilistaan, että ne päättivät edetä vain omin voimin.
Kun ensimmäistä kolmen porvaripuolueen hallitusta oltiin rakentamassa vuonna 1976, puoluejohtajat tapasivat salaa tammen alla Djurgårdenissa.
Heidät havainnut lehdistöryhmä sai tyytyä kuvaan mutta jäi vaille paljastuksia siitä, mitä salaseuralaiset olivat sanoneet.
Maltillinen kokoomus ja sen itsestäänselvä pääministeriehdokas Fredrik Reinfeldt ovat nyt lähteneet liikkeelle Uutena Työväenpuolueena, mikä on selkeä vastaveto Göran Perssonin klassiselle työväenpuolueelle.
Reinfeldt voi tukeutua tässä analyyseihin, joiden mukaan sosiaalidemokraatteja äänestäneet työläiset ovat taipuvaisia siirtymään kannattamaan kokoomusta, joka perinteisesti lupaa alhaisempia veroja.
Kannanotot
lähentyneet
Myös Perssonin puolue on viime viikkoina osoittanut hämmästyttävää sopeutumista. Katsojan näkökulmasta politiikassa on käynnissä suorastaan naurua herättävä "seuraa johtajaa" -leikki.
Esimerkiksi kun liberaali kansanpuolue vaatii todistuksia kouluihin, koulutodistuksia periaatteessa vastustavat sosiaalidemokraatitkin antavat ymmärtää, että voihan sitä muuttaa mielensä.
Kun liberaalit vaativat kielikokeita Ruotsin kansalaisuutta hakeville ulkomaalaisille, sosiaalidemokraatit panevat vastaan, mutta vastaavat melkein samaan hengenvetoon vaatimalla, että ruotsin kielen opetukseen osallistumattomilla maahanmuuttajilla ei pidä olla oikeutta saada sosiaalitukea. Vastapuolten kannanotot lähenevät toisiaan askel askeleelta.
Libanonin hyväksi järjestetty kansainvälinen avustuskokous, jonka koollekutsumisen hallitus oli ajoittanut esimerkillisen hyvin, on myös joutunut mukaan vaalitaisteluun.
Arvostelijoiden mielestä hallitus yrittää kerätä sen avulla pisteitä itselleen.