Varpunen on lähes jokaisen lintulaudan tuttuja peruslintuja, vaikka se onkin taantunut viime vuosina voimakkaasti. Varpusparvelle on tyypillistä ärsykkeen aiheuttama voimakas pakoreaktio. Niinpä parvi jotain säikähtäessä lehahtaa nopeasti tuuhean kuusen tai pensasaidan suojiin.
Aamuauringossa linnut värjöttelevät kuuraisen kuusen oksilla. Silminnähden ne nauttivat suunnattomasti jokaisesta auringonsäteestä. Oksien suojissa varpuset eivät säikähdä ihmistäkään yhtä herkästi, vaan kurkistelevat uteliaina oksien lomasta.
Keveässä, mutta kuulaassa pakkasaamussa pörhistelevät linnut tuovat mieleen joululaulun Varpunen jouluaamuna, vaikka lunta ei ole juuri nimeksikään ja järvenselät vielä auki.
Lämpimät säät ovat ainakin linnuille suotuisia. Keväisiä lajeja on monin paikoin liikkeellä.
Poikkeukselliset säät ovat sekoittaneet joidenkin lintujen aikatauluja siinä määrin, että on tehty havaintoja laulavista rastaista, telkät ovat olleet soitimella ja onpa sorsillakin ollut kevättä rinnassa. Marjalintuja on runsaasti, kun ruokaa riittää. Tilhiä ja räkättirastaita on ollut Oulun seudullakin satapäisiä parvia. Musta- ja punakylkirastaat sekä mustapääkertut ovat olleet harvalukuisempia.
Lintulautojen punatulkut, varpuset ja viherpeipot sekä tiaiset popsivat siemeniä olosuhteisiin varsin tyytyväisinä. Toisaalta lauhana ja lumettomana aikana ne löytävät luonnostakin syötävää, joten lintulautojen kävijäkunta voi olla sekä määrällisesti pienempi, että lajillisesti suppeampi, kuin pakkasilmoilla.