Marraskuun alkuviikkojen lauha sää haittasi puunkuljetuksia Pohjois-Suomessa niin paljon, että eräillä sahoilla jouduttiin jo rajoittamaan tuotantoa. Pakkasjakso on korjannut tilannetta.
Kelirikko oli pahin Lapissa. Metsähallituksen Pohjanmaa-Kainuun hankintapäällikkö Vesa Härkönen kertoo, että tilanne alkoi huonontua etelämmässäkin, kun lokakuussa jäätyneet teiden pinnat sulivat uudelleen.
– Kainuussa kelirikko oli melko paha, ja Koillismaalla kärsittiin myös liukkaudesta. Puun toimituksissa jäätiin hieman jälkeen ja muutama puutavarajuna jouduttiin perumaan.
Härkönen uskoo, että kuljetusrästit saadaan paikatuksi, koska sääennuste lupaa lämpötilan pysyvän pakkasen puolella ainakin viikon ajan.
– Jo pikku pakkanen riittää kuivaamaan ja kovettamaan metsäautotien pinnan. Sen sijaan talviteille ei ole vielä pitkään aikaan koneilla mitään asiaa. Penkkatie kovettuu kunnolla vasta, kun pitelee 15–20 asteen pakkasia muutaman viikon.
Ilmastonmuutos on tuonut puuhuoltoon melkoisia haasteita, sillä etenkin alkutalven säät ovat muuttuneet oikukkaiksi. Hyvien teiden lähellä olevat niin sanotut kelirikkoleimikot tulevat yhä tärkeimmiksi.
– Nykyiset metsäkoneet pystyvät leveine teloineen kulkemaan kyllä sulallakin maalla, joten puu saadaan aina tien varteen. Ongelmana ovat metsätiet, joiden kunnossapidossa on paljon parantamisen varaa.
Suomen Metsäkeskuksen metsäteiden johtava asiantuntija Mika Nousiainen vahvistaa Härkösen käsityksen.
– Meillä on paljon uinuvia tiekuntia. Jotkut niistä eivät ole pitäneet kokouksia 30 vuoteen. Tien hyvän kunnon pitäisi näkyä selvästi metsänomistajalle maksettavassa kantohinnassa.
Uuden metsätien rakentamiskustannuksiin voi saada yhteiskunnan tukea 50 prosenttia, tien perusparannukseen 60 prosenttia.
Metsäautoteitä on Suomessa noin 125 000 kilometriä. Ne ovat tärkeitä muutenkin kuin puun kuljetuksissa. Moni käyttää metsäautoteitä esimerkiksi luontoon liittyvissä harrastuksissaan.
