Monet lumilautailijat ovat kuin rocktähtiä. He elävät täysillä hetkessä murehtimatta pätkääkään tulevaisuudesta. Elämän tarjoamista herkuista he sen sijaan nauttivat täysin siemauksin.
Mahtuu värikkääseen joukkueen myös virkistäviä poikkeuksia. Lautapiireissä yksi tällainen on Markku Koski.
Torinon olympialaisten yhteydessä entinen maajoukkue valmentaja Kimmo Mustonen kuvasi Kosken luonnetta osuvasti.
"Markku katselee mieluummin vierestä, kun muut kaverit hölmöilevät."
Koski itse naurahtaa hyväntuulisesti moiselle heitolle.
"Tottahan se on. Mutta se ei tarkoita, että olisin yhtään muita järkevämpi tai ajattelevaisempi. Olen luonteeltani vain sellainen, etten jaksa juosta joka paikkaan pää kolmantena jalkana tai stressata mistään asioista."
Omaa kieltään Kosken luonteesta ja ajattelutavasta kertoo eräs tapaus viime keväältä.
Runsaan 5 000 asukkaan Sievi halusi palkita avokätisesti kunnan ylpeyden, joka toi mukanaan Torinon olympialaisista lumikourun pronssimitalin. Koski kuitenkin kieltäytyi kohteliaasti rantatontista ja rahastipendeistä.
Kyse ei ollut diivailusta. Huippulautailija pyysi kunnan päättäjiä ja yrityksiä ohjamaan kyseiset varat alueen juniorilautailijoiden hyväksi.
"Pikkuiset lautasällit ja -tytöt tarvitsevat rahallista apua paljon enemmän kuin minä. Muistan ajat, jolloin itse aloittelin lautailua. Pienikin apu olisi tehnyt minut silloin hyvin onnelliseksi", Koski kiteyttää.
Olympiamitali tuli oikeaan aikaan
Markku Koski taituroi Torinon half pipen mitalikorokkeelle kuin puskista. Suomen talviurheilukansa ja media olivat lastanneet valtavat menestymispaineet Antti Autin ja Risto Mattilan harteille. Vain harva jaksoi uskoa, että Salt Lake Cityn olympialaisten jälkeen parrasvaloista tyystin kadonnut ja lumilautaelokuvien tekoon keskittynyt Koski voisi yllättää.
Niin kuitenkin kävi.
Koski myöntää, että hänen uransa kannalta olympiapronssi tuli hyvään saumaan. Takana oli muutama ikävä loukkaantuminen, joiden takia hän ei päässyt mukaan suuren amerikkalaisyhtiön elokuvakuvauksiin.
"En päässyt filmiin, enkä saanut näkyvyyttä. Olympialaisissa sitä on mahdollista saada, jos pääsee kolmen joukkoon", Koski totesi päivää ennen Torinon urotekoaan.
Yhdeksän kuukautta myöhemmin Kosken hymy on herkässä. Pronssisella metallilätkällä on ollut toivottu vaikutus.
"Onhan se tietyllä tavalla helpottanut. Pääsen nyt paremmin mukaan tärkeisiin kuvauksiin ja kutsukilpailuihin."
Laudan kanssa
maailman ympäri
Koski ei osaa sanoa tarkasti, kuinka paljon hänelle kertyy laskupäiviä vuoden aikana.
"Varmaan noin puolet vuoden päivistä. Kesällä olen Suomessa kolme kuukautta putkeen, mutta muuten tämä on melkoista matkalaukkuelämää."
Tämän syksyn aikana Koski on ennättänyt viettää laudan päällä kuukauden päivät.
"Heitimme Hastin (Miikka) kanssa puolentoista kuukauden mittaisen maailmanympärysmatkan kesän päätteeksi. Laskimme ja lomailimme sopivassa suhteessa. Kävimme tarkastamassa lautamestat muun muassa Singaporessa ja Uudessa-Seelannissa. Loka-marraskuun vaihteessa oli sitten parin viikon maajoukkueleiri Itävallan Hintertuxissa."
Runsaan matkustelun ja parempien kulkuyhteyksien takia Koski osti puolitoista vuotta sitten kaksion Helsingin Lauttasaaresta.
"Helsingissä ovat kämppä ja kamppeet, mutta Sievi on kotini", Koski varmentaa.
Vaikka kotikunta on juurtunut syvälle vasemman rinnan alle, miehen sydän sykkii myös valtameren toiselle puolelle. Koski nimittäin seurustelee Kanadan maajoukkuelaskija Sarah Conradin kanssa.
"Ehdimme olla yhdessä ihan kivasti, vaikka välimatkaa onkin noin paljon. Kierrämme samoja kisoja ja samoja piirejä, se helpottaa tilannetta huomattavasti", Koski kertoo.
Oletko opettanut tyttöystävällesi lautatemppuja?
"Taitaa mennä opettajan ja opiskelijan roolit meillä toisinpäin. Tai toivottavasti ei ihan kuitenkaan", Koski naurahtaa.