Yötä päivää auki oleva yhteiskunta tekee tuloaan. Säännöllisestä päivätyöstä poikkeavat työajat ovat lisääntyneet palkansaajien keskuudessa noin kymmenellä prosenttiyksiköllä parinkymmenen viime vuoden aikana. Muutos on ollut voimakas etenkin liikenteessä, mutta myös esimerkiksi teollisessa työssä ja kaupan alalla epätyypilliset työajat ovat yleistyneet.
Vanhempi tutkija Mikael Sallinen Työterveyslaitokselta sanoo, että noin kymmenen prosenttia suomalaisista työllisistä eli arviolta 250 000 ihmistä tekee yli 50 tunnin työviikkoja. Tutkimusten mukaan ylipitkät työajat ja vuorotyö aiheuttavat muun muassa univaikeuksia ja sydänvaivoja. Lisäksi poikkeavat työajat vaikeuttavat työn ja muun elämisen yhteensovittamista ja lisäävät väsymyksen vuoksi työtapaturman riskiä.
Työterveyslaitoksen (TTL) mukaan hyvissä työaikaratkaisuissa otetaan nämä tekijät huomioon kokonaisuutena. TTL:n kirja Toimivat ja terveet työaikaratkaisut tarjoaakin uusimpaan tutkimustietoon perustuvia ratkaisuja. Kirjassa kuvataan, miten työaikoja kehitetään onnistuneesti.
Väsymyksen ehkäisy on tärkeä osa työturvallisuuden parantamista varsinkin vuorotyössä. Erityisen tärkeää tämä on toimialoilla, joissa väsymys voi virheen kautta johtaa vakaviin seurauksiin. Tehtäviä, joissa väsymys voi olla erittäin kohtalokasta, ovat esimerkiksi lääkärin ja kuljettajan työ sekä valvomotyö.
Vaikutusmahdollisuudet suojaavat stressiltä
Vuorotyön ja pitkien työaikojen epäedulliset vaikutukset työturvallisuuteen korostuvat ammattiliikenteessä. Siitä huolimatta epätyypillisten työaikojen osuus on noussut erityisesti juuri siellä. Kun vielä vuonna 1984 normaalista päivätyöstä poikkeavien työaikojen osuus oli liikennealalla 40 prosenttia, vuonna 2003 luku oli jo yli 60. Liikenne onkin yksi niistä toimialoista, jossa työaikoja tulisi voimakkaasti kehittää.
"Hankalia vuorokombinaatioita tulisi katsoa kriittisesti. Siitä ei varmaan päästä eroon, että hankalina vuorokaudenaikoina on tehtävä töitä, mutta vuoroyhdistelmiä olisi katsottava ja pyrittävä mahdollisuuksien mukaan pidentämään lepo- ja palautumisaikoja", Sallinen sanoo.
Hänen mukaansa viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että suurimman osan ihmisistä on helpompi sopeutua sellaisiin vuorojärjestelyihin, jotka kiertävät myötäpäivään ja joissa hankalat vuorot ovat nopeasti ohi kuin että tehtäisiin esimerkiksi pidempiä putkia yötöitä.
"Esimerkiksi sellaiset järjestelyt, joissa on yksi aamu, yksi ilta ja yksi yö tai kaksi aamua, kaksi iltaa ja kaksi yötä, on havaittu aika hyviksi. Hankalat vuorot ovat silloin nopeasti ohi eikä siinä tule vuorokausirytmin siirtymää vielä paljon."
"Sen sijaan, jos tekee viikon putkeen yötyötä, vuorokausirytmiä kannattaakin periaatteessa alkaa siirtää, mutta siinä on aina se takaisinsiirtämisen vaihe vapaalla. Pitkässä yövuoroputkessa alkaa myös syntyä aika paljon kasautuvaa univajetta, koska päivällä ei pystytä nukkumaan riittävästi", Sallinen toteaa.
Joustavuutta työaikoihin voidaan hakea vaihtoehtoisilla vuorolistoilla tai -järjestelyillä. Suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa omiin työaikoihin suojaavat työstressiltä ja vähentävät sairauspoissaoloja.
Yötyössä ja nimenomaan turvallisuusriskialoilla olisi Sallisen mukaan tärkeää, että hankalissa työvuoroissa olisi palautumistaukoja, joiden aikana olisi mahdollista myös nukkua.
"Jo 15-30 minuutin nokostauolla on useimmille ihmisille merkitystä", hän sanoo.