Suurin osa poliisin tietoon tulleesta lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta väkivallasta on heidän ikätovereidensa aikaansaannosta. Poliisiammattikorkeakoulun tekemän tutkimuksen mukaan yksi nuorten välisen väkivallan muoto on seurusteluväkivalta, jonka on arveltu olevan yhtä yleistä kuin aikuisten seurustelu- ja parisuhdeväkivallan. Sitä esiintyy niin henkisenä, fyysisenä kuin seksuaalisenakin.
"Seurustelukumppani voi haukkua, nimitellä, alistaa, pakottaa sellaisiin seksuaalisiin tekoihin, joihin nuori ei olisi vielä valmis. Esiintyy lyömistä, repimistä, tönimistä. Usein näkee myös vahvaa kontrollinhalua. Seurustelukumppanin menemisiä ja kavereita rajoitetaan, ja hänen täytyy olla jatkuvasti tavoitettavissa kännykällä", Oulun Tyttöjen talon ohjaaja, kätilö Tiina Rödlin kuvailee.
"Väkivalta on usein niin salakavalaa, ettei sitä aluksi edes huomaa. Jokaisesta pienestä kopsautuksesta, muksautuksesta ja kopeloinnista pitää kuitenkin olla huolissaan. Muutoin käy niin, että vähitellen tulee sallineeksi yhä enemmän", hän jatkaa.
Neljäsosa asiakkaista maahanmuuttajia
Tyttöjen kasvamista naisiksi tukevan talon asiakaskunta koostuu muun muassa 12 -28 vuotiaista tytöistä ja nuorista naisista. Heistä osa on joutunut seurustelusuhteissaan väkivallan uhriksi. Asiakkaista noin neljäsosa on maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ja joillekin heistä väkivalta on ollut osa kulttuurin arkea.
"Korostamme, että Suomessa näin ei ole. Väkivalta ei ole hyväksyttyä missään muodossa, kaikilla on oikeus koskemattomuuteen", Tyttöjen talon ohjaaja Maarit Saarnivala painottaa.
Lyömistä pidetään "normaalina"
Nuorten seurusteluväkivaltaa on vaiettu aihe, sitä tutkittu todella vähän ja eri tahot määrittelevätkin sen eri tavoin.
Esimerkiksi Oulun poliisin nuorisoryhmän rikosylikonstaapeli Irmeli Korhonen pitää seurusteluväkivaltana sellaista väkivaltaa, joka tapahtuu seurustelusuhteessa, mutta jonka osapuolet eivät asu samassa asunnossa keskenään.
Nuoriksi hän laskee lähinnä parikymppiset ja tätä nuoremmat.
Korhosen mukaan väkivallan kohteena on useimmiten tyttö, vaikka poikiakin toki uhreiksi joutuu. Osa heistä on kasvanut perheessä, jossa pahoinpitely on jatkuvaa.
"Tämmöiset lapset saattavat pitää väkivaltaa jossain määrin normaalinakin. He eivät osaa välttämättä ajatella, että ketään ei oikeasti saisi lyödä. On vaikea kyseenalaistaa sitä, mitä on nähnyt ikänsä", Korhonen selittää.
"On vaikea myöntää, että poikakaveri hakkaa mua."
Nuorten seurusteluväkivaltaa pidetään huolestuttavana ilmiönä, sillä sen kohteena on henkisesti vielä keskeneräinen ihminen. Herkässä kasvuiässä olevan nuoren maailmankuva ei ole vielä täysin rakentunut, ja väkivallan kohtaaminen voi jättää elinikäiset jäljet.
Toisen uskotaan muuttuvan
Huolta herättää myös se, etteivät nuoret useinkaan rohkaistu puhumaan aiheesta kuin korkeintaan kaverilleen ja omaa itseä ja kokemuksia vähätellään. Usein toinen osapuoli on elämän ensimmäisiä seurustelukumppaneita, johon ollaan ihastuttu ja rakastuttu sokeasti. Saavutetusta ei haluta päästää irti suosittuna pysymisen vuoksikaan, ja itselle vakuutetaan toisen vielä muuttuvan. Eroamista pidetään tunnemyrskyisen nuoren maailmassa maailmanloppuna.
"Oman itsensä kannalta asia kannattaa nostaa esiin", Korhonen patistaa. Välttämättä asiaa ei ole pakko viedä poliisille, joka saattaa tekijän vastuuseen. Tärkeintä on löytää joku, joka kuuntelee.
Oletko joutunut seurusteluväkivallan kohteeksi? Keskustele Juttutuvassa.