Mitä kulttuuri ja lappilainen kulttuuri erityisesti on, missä ovat kulttuurin pojat ja poikien kulttuuri, onko kaikki kehitys liikettä parempaan suuntaan?
Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin Rovaniemellä, kun opetusministeriön Luovuus ja kulttuuri -hankkeen osana kokoonnuttiin katsomaan kulttuuria poikien ja miesten näkökulmasta.
Alustajat yhtä lukuun ottamatta ja kaikki esiintyvät taiteilijat olivat miespuolisia, mutta yleisö koostui pääosin kulttuurin kuluttajien ydinjoukosta, naisista.
Kulttuuri
kasvaa meissä
Kulttuurihistorian dosentti Marja Tuominen avasi alustuksessaan kulttuurin käsitteen erilaisia sisältöjä. Määritelmä, johon useimmat kulttuurihistorian opiskelijat haluavat tarttua, on Pentti Renvallilta lainattu: "Menneisyys elää meissä." Menneisyys omasta henkilöhistoriasta maailman tapahtumiin auttaa sijoittamaan meidät itsemme nyt - hetkeä laajempaan kokonaisuuteen.
Menneisyys elää dynaamisena prosessina, sitä ei voi pysäyttää mihinkään toista aidompaan hetkeen. Ja se elää meissä, historia on elävänä vain meidän mielissämme. Ja kuten menneisyys on meissä, olemme me valinnoillamme nyt luomassa toisten tulevaisuutta.
Otsikolla Kulttuurin miehuuskoe sellotaiteilija László Ghéczy puhui tämän päivän pojan mahdollisuudesta kasvaa mieheksi. Lapsuus on aikuiseksi kasvamista, mutta minkälaisia miehenmalleja pojille tarjotaan?
Myönteiset auktoriteetit ovat poissa, niin isät kuin lähiyhteisön vanhat miehet tuntuvat kadonneen poikien elämästä.
Kun isät työskentelevät pääosin kodin ulkopuolella, jää miehen työkin hämäräksi - mitä mies tekee?
Ulkoisten auktoriteettien kadottua pojan pitäisi löytää itsestään Ghéczyn kaipaama sisäinen kuningas ja sisäinen soturi.
Hieman provosoivasti hän totesi, ettei nainen voi näitä miehen malleja eikä tätä energiaa pojalle tarjota, vaikka kuinka haluaisi. Ohjaamatta nämä miehiset energiat kääntyvät tuhoaviksi irvikuvikseen.
Kulttuuri on alue, jossa pojilla on mahdollisuuksia mieheksi kasvamiseen. Poikien ja tyttöjen erilainen kehitysrytmi saa kuitenkin aikaan sen, että kurinalaisuutta ja sinnikkyyttä vaativissa musiikin opinnoissa poikia ei murrosiän alkuvaiheessa juuri näy.
Ghéczyn oppilasorkesterin neljästätoista yleensä vain yksi on poika, aina ei sitäkään. Toisaalta ne harvat, jotka tyttöjoukkoon mukaan uskaltautuvat, ovat sitten tosissaan. Sukupuolten epätasapaino tasoittuu musiikin alalla vasta korkeakouluopintojen vaiheessa.
Poikien kulttuuri konkretisoitui seminaarissa kahdessa erilaisessa esityksessä, Väinö Jalkasen soittamassa Chopinin etydissä ja Revontulitanssijoiden poikaryhmän revittelyssä. Lapin lääninhallituksen puolesta seminaaria järjestänyt Sirkku Seppänen oli tilannut "poikaenergiaa ja pullistelua" ja sitä latinorytminen esitys antoi raikkaasti ja rohkeasti koko rahan edestä.
Lohikäärme-
energiaa
Taidemaalari Osmo Rauhala viittasi otsikollaan kahteen maalaukseensa ja niiden vastakkaisiin voimiin: pitkään patoutuneena olleeseen räjähtävään lohikäärmevoimaan ja myönteisesti kohtaaviin lempeisiin energioihin. Rauhala pohti kulttuuria ja taidetta evoluution kautta ja kysyi, miksi taidetta on ryhdytty tekemään.
Jos vielä yksi "luolan seiniin töhertävä ja kärpässientä mussuttava shamaani, joka syö kuormasta" on mennyt joukon jatkona, miten on selitettävissä ne valtavat rakennelmat, jotka ovat vaatineet metsästäjien ja keräilijöiden yhteisön kaikkien jäsenten osallistumista. Rauhala päätyy painottamaan taiteen tietoa kantavaa merkitystä, teoksen kykyä kiehtoa ihmisiä vielä vuosituhansienkin kuluttua.
Miten tullaan taiteilijaksi?
Rantavitikan yläasteen oppilaat Annika Ylitalo, Asta Sinervä, Vella Leppänen ja Hanne Gustafsson olivat valmistaneet kysymyksiä Osmo Rauhalalle.
Taiteilijaksi päätyminen kiinnosti nuoria, samoin teos, josta taiteilija on ylpeä. Suurin ylpeyden aihe Osmo Rauhalalle on oma poika Onni, mutta teoksista yllättäen tärkeimpiä ovat lapsuustyöt, vintiltä löytyneet unohtuneet peurapiirustukset.
Uran kannalta merkittävimmäksi Rauhala nimesi New Yorkissa olevan suuren julkisen teoksensa.
Seminaari lopuksi saatiin vielä annos poikaenergiaa. Matti Lumme, 8 vuotta ja Elmeri Lumme, 6 vuotta, lauloivat ensin olevansa tavallisen reiluja mammanpoikia ja kohottavaksi lopuksi Arvon mekin ansaitsemme -laulun sanoin: "Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty."