Kello on sunnuntai-iltana 23.23, kun rokkibaari 45 Specialin vastapäiselle pysäkille kaartaa linja-auto. Bussin ovesta astuu jalkakäytävälle kaksi reissussa rähjääntynyttä, mutta ikionnellista Suomen mestaria.
Siinä he ovat. Veljekset kuin ilvekset, Marko ja Juha Aho -- hyppysissään lentopallon mestaruuspokaali, joka on löytänyt uuden kodin Oulusta.
"Kyllä tuntui lyhyeltä matka. Kuin olisi kotipelistä tullut", Juha Aho virnuilee ja paljastaa, että pokaali on nimetty -- yllätys, yllätys -- Pojaksi.
Pian koko Sun Volleyn joukkue on purkautunut pihalle. Sekuntia myöhemmin Rotuaarilla raikaa tuttuakin tutumpi rallatus: "Champione! Champione! Ole! Ole! Ole!"
Boys are back in town. Mestarit ovat kaupungissa.
Kaupungissa, jonka keskusta on vuorokauden viimeisen tunnin viimeisellä puolikkaalla lähes autio.
Puhelimet lähes tukossa
Autio kaupunki ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Sun Volleyn mestaruus olisi tärkeä asia Oulun alueen urheiluihmisille. Sen tietää valmentaja Sami Kurttilakin.
"Bussimatkan aikana kännykkääni tuli sata tekstiviestiä ja varmaan parikymmentä puhelua. Ne viestitkin... Niistä monet ovat sellaisia, jotka oikeasti pysäyttävät. Pudotuspelien aikana tässä on menty laput silmillä, mutta nyt alan sisäistää, mitä mestaruus monille ihmisille merkitsee", Kurttila korostaa.
Kurttila vakuuttaa, että Sun Volleyn kannattajat saavat lähipäivinä oman palkintonsa.
"Kotiyleisömme on ollut loistava, muuta ei voi sanoa. Torijuhlaa varten ihmisiä ei ehkä riitä, mutta tarjoamme faneille aivan varmasti mitalikahvit kotiluolassamme Urheilutalolla. Siellä tavataan, ystävät ja fanit", liikuttunut Kurttila saa sanottua.
Kymmenisen minuuttia mestarien maihinnousun jälkeen joukkue valtaa Oulun ydinkeskustassa sijaitsevan saunatilan. Poika saa välittömästi pikakyydin lauteille.
Olohuoneen puolella kapteeni Marko Aho miettii syntyjä syviä.
"En kyllä tiedä yhtään mitä tässä seuraavina päivinä tapahtuu. Emmeköhän me jotain keksi", Aho virnuilee.
"Torstaina olisi tarkoitus lähteä Rukalle", Kurttila tietää.
Ahon jalassa on finaalisarjan aikana paljon palstatilaa saanut kipsi.
"Jos jostain löytyisi jätesäkki, voisin lähteä saunomaan..."
Yksi vapaapäivä -- mutta vain yksi
Taustalla humua seuraa mestaruuden takuumies Antti Malinen. Rauhallisen keskipelaajan pöllämystynyt ilme kertoo olennaisen.
"Aika tyhjä olo."
Malinen, 31, tuli Ouluun vuonna 1997 suorittamaan varusmiespalvelustaan. Alavieskan mies on saanut Oulussa paljon aikaiseksi. Malinen luki itsensä yliopistolla diplomi-insinööriksi ja kirjoitti nimensä historiaan junttaamalla finaalisarjan viimeisen ottelupallon Kuopio-hallin muovimattoon.
Ottelupallon, joka varmisti Sun Volleyn ja Oulun sisäpalloiluhistorian ensimmäisen Suomen mestaruuden.
"Finaaleissa oli kaksi käännekohtaa. Se eka peli, jonka käänsimme 0--2-tappioasemasta voitoksemme. Ja sitten eilinen (lauantain) ottelu Kuopiossa", Malinen näki.
"Iso pelaajarinki oli vahvuutemme."
Aiotko viedä mestaruuspokaalin näytille Alavieskaan?
"Jos saan viedä, niin mikä ettei."
Siviilityössään Malinen toimii Elektrobitillä testaussuunnittelijana. Maanantaina Malinen pitää vapaapäivän. Ansaitun vapaapäivän.
"Mutta tiistaina pitää mennä jo konttorille. Työt on hoidettava, ei siinä mitään."
Kauanko mestaruusjuhlat jatkuvat?
"En tiedä yhtään, kun en ole ennen mestaruutta juhlinut."
Kello on 23.43. Saunasta kuuluu laulua, mutta sanoista on vaikea saada selvää.
Marko Aho on löytänyt keittiöstä jätesäkin ja virittelee pussia kipsinsä suojaksi. Leppeät löylyt kutsuvat hakkuria.
Porraskäytävässä työn sankari Anssi Hakala näprää puhelintaan, joka ei ole tukkeutunut onnitteluviesteistä -- ainakaan vielä.
Saunan ovi sulkeutuu. Oven takana todelliset mestaruusjuhlat ovat vasta alkamassa.