Ugo Orlandi ei ole koskaan kokeillut soittaa maniskallaan iskelmää Poika varjoisilta kujilta, puhumattakaan Oi sole miosta tai kotoisesta Eldankajärven jäästä. Kannattiko häntä siis Kuhmon Kamarimusiikkiin Italiasta saakka lennättää?
Orlandi lukeutuukin niin sanotun. vakavamman mandoliinimusiikin tekijöihin. Tunnettu ja arvostettu mandoliinitaiteilija on kiertänyt maailmaa legendaarisen Claudio Scimonen johtamien Veneton solistien kanssa kolmisenkymmentä vuotta. Hän myös opettaa mandoliininsoittoa Padovan musiikkiakatemiassa kansainväliselle oppilasjoukolle.
Erityisen kiinnostunut Orlandi on vanhasta mandoliinimusiikista. Löytämistään harvinaisuuksista hän on tehnyt useita ensilevytyksiä. Orlandi on muun muassa levyttänyt kaikki Antonio Vivaldin mandoliinikonsertot.
Kuhmossa hän esitti perjantaina Ludwig van Beethovenia ja lauantaina Vivaldia. Valinnanvaraa riittää, sillä ohjelmistoa mandoliinille on kirjoitettu 1500-luvun lopulta tähän päivään.
Estudiantinat aloittivat
Tyylilleen uskollisesti Orlandi ei myöskään myönnä viritelleensä mandoliinillaan serenadeja nättien tyttöjen parvekkeiden alla W. A. Mozartin Don Giovanni -oopperan tapaan.
"Serenadit olivat suuressa huudossa vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kaikkialla maailmassa. Tänä päivänä perinne elää enää vain Espanjassa ja Portugalissa. Alkujaan mandoliiniserenadeja näppäilivät opiskelijat, mistä mandoliiniorkesterit saivat ensimmäisen latinankielisen nimensäkin, estudiantina. Myöhempi italiankielinen nimi oli circolo mandolinistico. Sana ´circolo´ tarkoittaa kerhoa", Orlandi selvittää.
Estudiantinat levittivät mandoliininsoittoa tehokkaasti. Nykyään mandoliinia soitetaan kaikilla mantereilla. Mandoliini oli suosittu myös 1700-luvulla Skandinaviassa. Monet mandoliinivirtuoosit matkustivat Ruotsiin esiintymään.
"Televisioita, radioita ja levysoittimia ei ollut vielä keksitty. Tavalliselle ihmiselle tarjoutui ainoa mahdollisuus kuunnella sen ajan discomusiikkia, nimenomaan oopperoita, mandoliini- tai puhallinorkesterisovituksina. Mutta 1800-luvun lopulla mandoliinille ryhdyttiin jälleen kirjoittamaan myös omaa ohjelmistoa. Täytyy muistaa, että näin oli itse asiassa tehty jo 200 vuotta aikaisemmin. Edes kaikki muusikkokollegat täällä Kuhmossa eivät ole tienneet Beethovenin säveltäneen alkuperäisohjelmistoa mandoliinille. Vivaldi kirjoitti neljä mandoliinikonserttoa."
Kansallisinstrumentti
Alkujaan mandoliini tarkoitti sopraanoinstrumenttia, jossa on kielet. Renessanssin aika jo synnytti monia erilaisia mandoliinimalleja. Ensimmäinen tunnettu sävellys, jossa on mandoliinin obligato, sävellettiin firenzeläisiin ylimystöhäihin 1589.
"Varhaisimmat mandoliinit olivat aivan erilaisia verrattuna tänä päivänä käytettäviin malleihin. Niissä oli neljän sijasta kuusi kaksoiskieltä, jotka valmistettiin suolista. Virityskin muistutti enemmän kitaran tai luutun viritystä. Nykymandoliinit kehitettiin 1700-luvun alun Napolissa, minkä takia tavallista mandoliinia nimitetään napolilaiseksi. Erilaisia mandoliineja Italiassa on kuitenkin yhtä paljon kuin erilaisia spagettilaatuja."
Yleisesti luullaan mandoliinin olevan peräisin Italian eteläosasta ja nimenomaan Napolista.
"Se ei ole totta. Mandoliini on Italian kansallisinstrumentti ja sitä suosittiin alkuvaiheessa enemmän maan pohjois- ja keskiosissa. Mutta viimeinen suuri muotivillitys, jossa hyödynnettiin mandoliinia, olivat napolilaiset laulelmat. Siitä syntyi mandoliinin ja Napolin yhteys ihmisten mielissä, vaikka tosiasiassa suurin osa mandoliiniohjelmistosta tulee Ranskasta, Espanjasta ja Saksasta. Mozart kirjoitti mandoliinille, samoin Igor Stravinski, Gustav Mahler, Arnold Schönberg, Anton Webern... ", Orlandi muistuttaa.
Mikä mandoliininsoitossa kuulijoita viehättää?
"Kun ihminen kuuntelee mandoliinia, hän tulee heti iloiselle mielelle. Soittimella on sellainen vaikutus."
Tämä seikka oli osaltaan vaikuttamassa myös mandoliininsoiton taidon rappeutumiseen, kun kaikki halusivat kokeilla kykyjään. 1700-luvulla jo harmiteltiin, että mandoliininsoittajat hyväksyvät keskinkertaisuuden. Nätti ääni riitti.
"Mandoliininsoittajan ei vielä tänä päivänäkään uskota pystyvän lukemaan nuotteja, säveltapailemaan ja tuntemaan sointurakenteita", sanoo Ugo Orlandi.