Oulu on Oulu. Kuntavaalit lisäsivät puolueiden kastijakoa kolmeen ryhmään. Tervaporvarien kaupungista löytyy kaksi suurta porvaripuoluetta, kolme keskisuurta puoluetta ja kaksi pienpuoluetta. Oulu on siis erilainen kaupunki?
Ei suinkaan. Lapin yliopiston politiikan tutkija Petri Koikkalainen pudottaa tylysti maan pinnalle. Oulu on varsin tavallinen kaupunki.
Oulun keskustaryhmä on iso, mutta suurempi se on Kuopiossa ja Joensuussa sekä melkein yhtä iso Jyväskylässä. Oulun kokoomus tosin nousi näissä vaaleissa kolmen valtuustokauden paitsiosta jälleen keskustan ohi.
Koikkalainen löytää kaupungista yhä pohjoissuomalaisen historiallisen perinteen, vasemmistoliiton/Skdl:n vahvan kannatuksen. Isoista kaupungeista ainoastaan Porissa puoluetta kannatetaan Oulua enemmän. "Mutta tämä pohjoinen paikallisväri haalenee koko ajan, vaikkakin puolueen kannatus on pysynyt varsin vakaana."
Kokonaisuutena Oulun vasemmisto ei ole noussut erityisen vahvaksi, sillä esimerkiksi Pori ja Joensuu ajavat Oulun ohi, tutkija laskeskelee.
Oulusta löytyy viisi suhteellisen tasavahvaa puoluetta, eikä kaupungista keksi selkeää parin puolueen valtablokkia kaivamallakaan. Monessa etelän kaupungissa valtaa käyttää selvä demarit-kokoomus -pari, kun taas keskustalais- ja ruotsalaisalueilla usein valtaa käyttää yksi puolue.
"Kaupungeista löytyy paljon monipuoluerakenteita, puolueet vain vaihtelevat. Oulu kulkee kuitenkin edellä, sillä virta vie selvästi tähän suuntaan. Pelikenttä tasoittuu ja uusia voimia nousee. Sen todistaa vihreiden ja perussuomalaisten nousu. Esimerkiksi Lapissa keskustan enemmistö meni monessa kunnassa", Koikkalainen ynnää.
Viimein se Oulun erikoisuus löytyy: vihreiden kova kannatus. Ainoastaan Helsingissä he ovat suositumpia kuin Oulussa. Lisäksi vihreät ovat vaikuttaneet Oulussa jo pitkään. Syksyn 1984 vaaleissa puolue sai neljä paikkaa, jotka se tuplasi vuonna 1992.
"Se ei jäänyt miksikään pienpuolueeksi, ja se pystyy varmaan neuvottelemaan hyvin", Koikkalainen arvelee.
Uusi yleistyvä monipuolueasetelma pistää Koikkalaisen mielestä kunnallispolitiikan perustan uusiksi. Se edellyttää puolueiden keskeisiä neuvotteluja entistä enemmän. Lisäksi asiat eivät saa jäädä junnaamaan.
"Huonoimmillaan tämä saattaa lisätä virkamiesten valtaa, mutta toisaalta se monipuolistaa poliittista päätöksentekoa. Nyt voidaan tehdä laajapohjaista politiikkaa."
Vanhan konsensuksen aika ohi
Perussuomalaisten nousu valtuustoon saattaa tehdä heistä vaa'ankielen. Kaupungissa rummutettiin pitkään Oulun mallista, jossa kaikki puolueet sopivat tärkeimmistä asioista. Aika alkoi reilu vuosikymmen sitten, kun puolueet sopivat yhdessä talouspaketista. Käytännössä viisi suurinta puoluetta ovat päättäneet asioista, sillä niiden lisäksi viime vuosina on ollut vain muutama muu hajapaikka, lähinnä kristillisillä.
Valtuustossa on käyty tiukkoja äänestyksiä harvoin. Monet hankalat asiat, kuten kallioparkki, ovat jääneet helposti pöydälle.
Perinteinen konsensuspolitiikka ei saa enää paljon kannatusta. Esimerkiksi politiikan jättäneen entisen keskustalaisen valtuuston puheenjohtajan Matti Pikkaraisen mukaan se on rakoillut viime vuosina. "Se on paremminkin kaunis lause juhlapuheessa kuin todellisessa elämässä tapahtuvaa toimintaa."
Näkyvimmillään ruotu repesi muutama vuosi sitten budjetin käsittelyn yhteydessä. Vasemmisto ja vihreät julkistivat omat budjettitavoitteensa ennen toista oululaista perinnettä - Pehkolanlammen talousarvioseminaaria.
Tuomiorovasti Pikkaraisen mielestä tilalle voitaisiin etsiä kehittäjien yhteistyötä, josta ei-puolueet jätetään kokonaan pois. Kaupungin kehityksestä kiinnostuneet ryhmät sopisivat silloin yhteisestä linjasta.
"Nyt kaupunki on ajautunut päättämättömyyteen monissa suurissa asioissa, kuten esimerkiksi kallioparkissa."
Uutiskynnys ei ole ylittynyt
Konsensus ajaa helposti politiikan harmaaksi ja kasvottomaksi.
Juuri virkamiesmäisyys ja valtionhoitajapuolueen rooli johdattivat keskustan vaalitappioon ja pudottivat sen toiseksi suurimmaksi puolueeksi, uskoo Matti Pikkarainen.
"Keskusta on Oulussa ollut liikaa paikallistason valtionhoitajapuolue. Sieltä ei noussut vaalien alla ketään, jolla olisi ollut jotain uutiskynnyksen ylittävää sanottavaa. Nekin, jotka ovat olleet näkyvästi esillä keskustasta, ovat puhuneet oman ammattiryhmänsä etuja, eivät välttämättä kaupungin", Pikkarainen sivaltelee.
Hän ei suostu mainitsemaan henkilöitä nimeltä. "Mutta viisas lukija varmaan ymmärtää."
Oulujoen kuntaliitoksen jälkeen maalaisliitto astui Oulun valtuustoon vuonna 1965 kolmella valtuutetulla. Vuoden 1976 vaaleissa heltisi jo yhdeksän paikkaa. Keskusta nousi pian kokoomuksen rinnalle ja sai kolmissa edeltävissä vaaleissa eniten ääniä.
Viime eduskuntavaaleissa putosi puolueen ainoa oululainen kansanedustaja, Riikka Moilanen-Savolainen.
Kärsämäkiset valuivat etelään
Kunnallisvaalit ovat yhä enemmän henkilövaalit. Oulussa napsivat kokoomuksen, vihreiden ja vasemmistoliiton entiset ja nykyiset kansanedustajat valtavan äänipotin.
Sosiaalidemokraatit kärsivät katkeran tappion ja joutuivat päästämään ohitseen Oulussa kaksi puoluetta, vasemmistoliiton ja vihreät. Heti sodan jälkeen vuonna 1946 jopa enemmistönä ollut puolue on saanut kaupungissa neljänneksen-viidenneksen äänistä, mutta neljässä viime vaaleissa käppyrät ovat osoittaneet vääjäämättä alaspäin. Nyt demarit jäivät nöyryyttävästi vasta viidenneksi vihreiden ja vasemmistoliiton taakse.
Mikset suostunut ehdokkaaksi ja ääniharavaksi, kansanedustaja Liisa Jaakonsaari (sd.)?
"Minua kyllä pyydettiin hartaasti ehdokkaaksi. Tunsin huonoa omaatuntoa, kun muista puolueista lähtivät kaikki. Mutta on täysin mahdotonta toimia kansanedustajan tärkeissä tehtävissä ja kunnanvaltuutettuna. Voi istua törröttää valtuustossa, mutta ei varmasti ehdi kansalaisten kanssa juttelemaan, kun otetaan vielä huomioon tämä Helsingin ja Oulun väli", Jaakonsaari näpäyttää edustajatovereitaan.
"Puhumattakaan, että puolueen puheenjohtaja ja kansanedustaja toimii valtuutettuna", hän ei malta olla osoittamatta erityisesti vasemmistoliiton Martti Korhosta.
"Kun harkitsen EU-ehdokkuutta, olisi kornia olla joka puolella ehdokkaana", Jaakonsaari selittää vielä.
Jaakonsaari törmää "kärsämäkisiin" sosiaalidemokraatteihin etelässä tavan takaa. "Sosiaalidemokratian kannatuspohja rapautui pohjoisessa vuosikymmenien saatossa, etenkin silloin, kun väki muutti 1960-luvulla Ruotsiin ja Etelä-Suomeen."
Hän myöntää, että demariporukoissa tuntuu vähän tunkkaiselta. "Puolueen poliittinen keskustelutraditio Oulussa on heikko, eikä uusista asioista olla kauheasti kiinnostuneita. Mutta ilmapiiri on parantunut, kun mukaan on tullut uusia ihmisiä, joilta löytyy paljon mielipiteitä."
Jaakonsaari on varma, että demarit menevät Oulussa vasemmistoliiton ohi seuraavissa vaaleissa.
Vihreitä lehmänkauppoja
Vaalien voittaja, Oulun pieni vihreä mies Erkki Pulliainen hyrisee tyytyväisenä. "Heh. Me itse asiassa perustimme puolueen", mies kehaisee heti kärkeen.
"Pulliaiska" (Riitta Pulliainen) äkkäsi jo vuonna 1983 lukiessaan Saksan ympäristöpuolueesta, että Suomeen pitää perustaa ympäristöpuolue. "Hän sanoi minulle, että perusta Suomeenkin sellainen. Minä perustin."
Samaan aikaan etelän vihreät vielä miettivät, pitäisikö kokouksissa olla puheenjohtajia ja muita byrokraatteja ja voivatko vihreät toimia puolueena.
Nyt vihreät kasvoi Oulun kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.
Pulliaisella ei ole mitään "asiakohtaista" konsensusta vastaan, sillä puolue on taitavasti pystynyt olemaan vaa'ankielenä vasemmiston ja perinteisten porvaripuolueiden välillä. Hän muistelee naureskellen lehmänkauppoja, joilla myytiin vihreitä tekoja muille puolueille.
"Meidän piti nielaista kaikki muiden puolueiden esittämät hullutukset, jotta saatiin kierrätyskeskus. Näitä syöttejä olivat virat ja kaavoitusratkaisut. Juu, ja niihin kuului myös kulttuurijärjestöille osoitettu piilopuoluetuki, koska puolueiden perustamat kulttuuriorganisaatiot olivat pers'aukisia."
Pulliainen ei usko kolmen hengen perussuomalaisten valtuustoryhmän syöksevän heitä pois vaa'ankieliasemasta. Hän väläyttää pikemminkin yhteistyötä vasemmiston, vihreiden ja perussuomalaisten kanssa.
Oulu kuuluu Helsingissäkin
Vaalien toisen voittajan, kokoomuksen Jorma Yypänaho ei salaile tyytyväisyyttään. Puolue nousi valtuuston ykköseksi ja ohitti kolmen kauden jälkeen keskustan suurimpana porvariryhmänä.
"Suurimman puolueen asema on tärkeä symboli. Kokoomuksessa se noteerattiin valtakunnallisesti tärkeäksi asiaksi. Oulun vaikutusvalta lisääntyy puolueessa", puoluehallituksen jäsen ja entinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja kertoo.
Hänen mielestään kokoomuksen neuvottelijat epäonnistuivat neljä vuotta sitten, kun valtuuston toiseksi suurimmalta puolueelta meni sivu suun hallituksen tai valtuuston ykköspuheenjohtajan paikka.
Nyt kokoomuksen täytyy suurimpana puolueena napata tärkein posti, kaupunginhallituksen puheenjohtajuus. "Toivottavasti neuvottelut ovat jo alkaneet ja kokoomuksen neuvottelijat pitävät puolensa. Matematiikan tulee ratkaista, ei minkään kabinettipolitiikan", Yypänaho vaatii.
Kokoomukselta puuttui takavuosina tärkeitä linkkejä pääkaupunkiin, kuten ministerinpaikkoja. Yypänaho muistelee, kuinka keskustan vahva mies Matti Ruokola tai sosiaalidemokraattien Matti Ahde saattoi ministerinä ollessaan lentokoneessa neuvotella asioista.
Mutta nyt on toisin. Kokoomuksen valtuustoryhmästä löytyy ministeri ja kaksi muuta kansanedustajaa. "Viesti menee Helsinkiin ja pystymme vaikuttamaan entistä enemmän valtakunnallisesti."
Kellolaiset opit jo kelvottomia
Vasemmistoliiton konkari ja urheilumies Osmo Hekkala katsoo murheellisena Skdl:n ja vasemmistoliiton pitkän ajanjakson kannatuslukuja. Tie 40 prosentin kannatuksesta 16:een maistui pitkältä ja hikiseltä.
Perinteisten duunareiden väheneminen, puolueen sisäinen riitely, otsassa yhä näkyvä punainen tähti, hiipuva kiinnostuneisuus yhteiskunnallisiin asioihin, mies luettelee syitä alamäkeen.
Ahtaaksi käy, Hekkala myöntää, vaikka monen etelän kunnan vasemistofanit hihkuisivat innoissaan Oulun luvuista.
"Kapitalismikin näyttää olevan romahtamaisillaan. Vanhoista opeista vissiin osuustoiminta jaksaa hyvissä voimin", mies huomaa.
Hän haluaisi vasemmistoliiton pois ei-puolueen leimasta. Samalla hän haluaa unohtaa vanhalta kellolaiselta työväenmieheltä aikoinaan saamansa ohjeen "vastustaa varmuuten vuoksi".
Hekkala haluaa, että vasemmistoliiton ja sosiaalidemokraattien yhtyminen tutkittaisiin kunnolla. Hän ei usko, että työväenliikkeen hajoamisen aikaan sata vuotta sitten vallinneet tekijät ovat voineet säilyä ennallaan.
"Demareiden ja vasemmistoliiton yhteinen kannatus on vain kolmekymmentä prosenttia. Ja puhutaan torjuntavoitosta", mies ihmettelee.
Martti Korhonen pelasti Oulun tuloksen tällä kertaa, Hekkala tunnustaa. "Hän on kova jätkä ja toi lisää ainakin yhden paikan. Ja varmasti osallistuu ja pystyy entisenä kuntaministerinä vaikuttamaan", mies uskoo vakaasti.