Suomen finanssiala toimii vakaalla pohjalla. Edellisen pankkikriisin seurauksena Suomen pankkien tehokkuus on eurooppalaisittain huippuluokkaa. Ennen globaalin myllerryksen alkua takana oli monta hyvää vuotta, joiden aikana pankit pystyivät vahvistamaan itseään vaikeiden aikojen varalle. Liiallisia riskejä ja ylimitoitetun ahneuden sudenkuoppaa on osattu välttää. Sopeutuminen uuteen, entistä tiukemmin säänneltyyn toimintaympäristöön on aloitettu ajoissa.
Ei siis liene yllätys, etteivät suomalaisen finanssisektorin edustajat voi olla lainkaan tyytyväisiä hallituksen budjettiriihen satoon.
Hallitukselta on lyhytnäköistä politiikkaa lisätä terveessä kunnossa olevien suomalaisten pankkien verotaakkaa pankkiverolla, heikentää säästämisen ja omaehtoisen varautumisen kannusteita ja korottaa vakuutusmaksuveroa. Tämän budjettiriihen puinnissa tarjoillaan ainoastaan akanoita, ei hyviä jyviä, joiden avulla voimme olla suomalaista kasvua rakentamassa. Juuri suomalaisten hyvinvoinnin edistäminenhän on finanssialan avaintehtävä.
Vaikka finanssiala pärjää olosuhteisiin nähden vahvasti, kansainvälisen talouden ongelmat ovat heijastuneet finanssialan toimintaedellytyksiin ja kansantalouteen myös meillä. Kansantaloudellinen haaste syntyy enemmän reaalitalouden lainalaisuuksista kuin rahoitusmarkkinatoimijoiden edellytyksistä täyttää roolinsa talouden kiertokulussa. Taloustilanteeseen vaikuttaa muun muassa jo pitkään jatkunut ja voimakas kilpailukykymme heikentyminen suhteessa tärkeisiin kilpailijamaihimme. Tätä kilpailukykyhaastetta ei pidä aliarvioida.
Odotan entistä vaikeampia aikoja – erityisesti hyvinvointimallille. Sillä on takanaan kunniakas menneisyys, mutta edessään todella epävarma tulevaisuus. Ikärakenteen muuttumisesta johtuva huoltosuhteen heikkeneminen, teollisen pohjan rapautuminen sekä kasvunäkymien lähes täydellinen sumuisuus asettavat hyvinvointiyhteiskunnan todelliseen vaaraan. Selvää on, ettei mikään poliittinen voima yritä tietoisesti romuttaa hyvinvointimalliamme. Välttämättömien päätösten siirtäminen tulevaisuuteen tarkoittaa silti samaa kuin hyvinvointiyhteiskunnan heitteillejättö. Pohja murtuu – nyt tehtyjen virheiden ja laiminlyöntien korjaaminen jälkikäteen voi osoittautua todella vaikeaksi.
Pohjoismainen hyvinvointimalli on onnistunut monessa asiassa. Olemme menestyneet erityisen hyvin tavoitteessamme elää entistä terveempinä yhä vanhemmiksi. Tästä johtuen vanhuuden turvaa tarvitsevien ikäihmisten määrä kasvaa voimakkaasti. Vanhuuden turvasta ja hyvinvoinnista puhuttaessa keskeinen asia on palvelulupaus. Sillä tarkoitetaan sitä kuvaa, joka esimerkiksi terveydenhoito- ja hoivapalveluista on annettu kansalaisille. Palvelulupausten ongelma on se, että oikeus julkisiin hyvinvointipalveluihin ja palveluiden sisältö perustuvat aikanaan niitä tarvittaessa kulloinkin voimassa olevaan lainsäädäntöön. Se voi olla tulkinnanvarainen ja koettua tarvetta niukempi.
Taloutemme on julkisella puolella alijäämäinen ja kestävyysvajeen kourissa. Sen sijaan merkittävä osa yksityisistä talouksista vaurastuu koko ajan. Yksityinen varallisuus siirtyy aikanaan lisärahoitukseksi lapsille. Vaurastuminen antaa mahdollisuuden kehittää hyvinvointipalveluiden – etenkin vanhuspalveluiden – rahoituksen kumppanuutta yhteiskunnan ja kansalaisen kesken.
Kumppanuuden onnistumiseksi kansalaisille on annettava parempaa informaatiota eläke- ja palvelulupauksista. Kansalainen ei voi suunnitella riittävästi omaa taloudellista varautumistaan vanhuutta varten, ellei hän saa koko ajan tarkentuvaa tietoa omasta lakisääteisestä turvastaan. Julkisessa informaatiossa ja poliittisessa keskustelussa pitää erityisesti välttää antamasta epärealistista kuvaa julkisista vanhuspalveluista.
Haasteita kotimaassa riittää, mutta vielä vaikeampi tilanne on monessa kumppanimaassamme Euroopassa. Globalisaation syvetessä suomalaisia koskevat ongelmat ovat yhä enemmän yhteisiä koko maailman väestölle. On luonnollista, että suomalaiset päättäjät jatkavat panostusta yhteisten ratkaisujen löytymiseen kansakunnan omien etujen pohjalta. Tässä EU on meille luonnollinen viiteryhmä ja ensisijainen työkalu. EU-kumppanit ovat meitä lähellä kaikin tavoin ja etumme ovat pitkälti yhteisiä. Siksi suomalaisten on tärkeää olla mukana vahvistamassa Euroopan toimintakykyä entisestään.
Suomen viennistä yli puolet suuntautuu EU-maihin eikä yrityksillä olisi kasvupohjaa ilman kotimarkkinoita. Yritysten kasvu ja finanssialan menestys Suomessa kulkevat käsi kädessä. Ilman kasvavia ja kukoistavia yrityksiä tässä maassa ei voi olla kasvavaa ja kukoistavaa finanssialaa. Toisaalta niin reaalitalouden yritysten kuin finanssialankin kilpailukyky on sidoksissa eurooppalaiseen kilpailukykyyn.
Vahva unioni on kiistämätön etumme. On pidettävä huolta, ettemme joudu yhteisiä pelisääntöjä luotaessa muita huonompaan asemaan. Yksi tärkeimpiä oman kansallisen edunvalvonnan paikkoja on keskustelu EU:n pankkiunionista. Sen heikoin kohta on liian pitkälle menevä yhteisvastuu. Yksittäisten pankkien ongelmien ja vastuiden jakaminen koko eurooppalaisen pankkisektorin kannettavaksi ja jopa ottaminen julkisen vastuun piiriin olisi mittava tulonsiirto pohjoisten maiden pankeilta Etelä-Euroopan ongelmapankeille. Viime kädessä kyse olisi pankkien asiakkaiden keskinäisestä yhteisvastuusta, koska kriisienhoidon kulut perittäisiin pankeilta. Ne taas joutuisivat siirtämään kustannusrasitteen asiakkailleen.
Kirjoittaja on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja.