Katolisen kirkon inkvisitio ei ehtinyt kunnolla järjestäytyä Pohjolassa keskiajalla. Kuitenkin vuonna 1403 Viipurin fransiskaaniveljeskunnan jäsen veli Clemens Ragvaldsson nimitettiin alueen inkvisiittoriksi.
Viipurilainen munkki näyttääkin Marko Nenosen mukaan olleen Pohjolan ainoa inkvisiittori, jonka nimittämisen takana oli ilmeisesti ortodoksisen uskonnon vastainen kampanja.
Inkvisiittorin työsarka ei ollut kovin laaja Pohjan perukoilla, sillä täällä ei keskiajalla esiintynyt merkittäviä kerettiläisliikkeitä. Sen sijaan kirkonmiehet valittivat kansan pakanallisuudesta ja taikauskosta.
Suomessa syytettiin mitä luultavimmin yli 2 000:ta ihmistä noituudesta ja taikuudesta vuosina 1520--1750, mikä asukaslukuun suhteutettuna on enemmän kuin useimmissa muissa maissa. Mutta kuten Nenonen huomauttaa, useimmiten syyte koski perinteistä noituutta ja taikuutta, ei niinkään noitasapattia.
Noitasapattiin liittyvästä noituudesta syytettiin käytännöllisesti katsoen vain Ahvenanmaalla vuonna 1666 sekä Pohjanmaalla 1670- ja 1680-luvuilla. Vain tuolloin enemmistö syytetyistä oli naisia. Muulloin miehiä oli vähintään puolet.
-- Itä-Suomessa ja sisämaassa noituudesta syytetyt olivat aina useammin miehiä kuin naisia. Mutta niillä alueilla noidat eivät osanneet lentää. Siihen kykenivät vain länsisuomalaiset ja eritoten pohjalaiset noidat, ja heistäkin parhaiten naiset -- kuten myös Länsi-Euroopassa, Nenonen huomauttaa.
Lähde: Marko Nenonen, Noitavainot Euroopassa: myytin synty, Atena 2006.