Oululaislähtöisen muotoilijan Maija Louekarin, 23, suunnittelemissa Marimekko-kankaissa yhdistyvät monenlaiset elementit. Niissä on kaupungin sykettä, joissakin palanen idyllistä maaseutua puineen ja lintuineen. Louekari tunnetaan suurikuvioisista painokankaistaan ja graafisesta otteestaan.
Kaikki alkoi vuonna 2003, kun nuori suunnittelija voitti Marimekon Nuoren elämän raamit -kilpailun Hetkiä-kankaallaan. Siinä on katunäkymä hektisestä Helsingistä, suurkaupungista, jonne hän oli vasta Oulusta muuttanut.
"Jotain ulkopuolisuuden perspektiiviä se saattoi ilmentää. Toisaalta työssä piti olla jotain nuoren elämiseen liittyvää. Suurin osa nuorista asuu kaupungeissa, koska kaupunkielämässä on sykettä", Louekari pohtii.
On oikeastaan sattuma, että hän päätyi opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria Taideteolliseen korkeakouluun, sillä suunnitelmissa oli kuvittajan työ.
"Olin hakemassa graafiselle puolelle, mutta sisustusarkkitehtuurissa oli mukavammat pääsykoetehtävät. Näkökulma on nyt laajempi, sillä voin hyödyntää vaikka kolmiulotteista tilasuunnittelua."
Matkustaminen innoittaa
Maija Louekarin mielestä matkustaminen on inspiroivaa, koska silloin näkee monet asiat toisin.
"Kävin kesällä Berliinissä. Tunsin nahoissani, kuinka koko ajan tapahtuu jotain. Berliinissä on paljon nuoria taiteilijoita ja ennen kaikkea halpaa, siellä voisi vaikka asua", hän innostuu.
Viime keväänä Louekari opiskeli graafista suunnittelua Kööpenhaminassa. Reissu poiki myös töitä. Hän suunnitteli viisi erilaista kuvaa Nielsen Holgerin Formverkille suunnittelemaan Vipp-roska-astiaan.
"Siellä sai tehdä melkein mitä halusi ja koulun tilat olivat vapaasti käytössä. Köpiksessä nuorilla suunnittelijoilla on paljon omia putiikkeja. Nyt sama ilmiö on tullut Helsinkiin. On oikeastaan hyvä aika työskennellä täällä."
Luonnoslehtiö kainalossa
Louekari inspiroituu ihmisistä ja tapahtumista ympärillään - "ihan tavallisista asioista". Siksi luonnoslehtiö kulkee hänen mukanaan.
"Kauppareissulla en malta luonnostella, mutta junamatkat Ouluun ovat hyviä, kun ei voi lähteä minnekään. Silloin kaikki ajatukset tulevat läpi."
Pohjoiset juuret ovat rikkaus ja voimavara.
"On kiva olla pohjoisesta kotoisin. Tiedän nuoria ihmisiä, jotka eivät ole käyneet Tamperetta kauempana. Suomi on iso maa, ja pohjoisessa on täysin erilainen meininki. Tuntuu, että he jäävät jostakin paitsi."
Takaisin pohjoiseen Louekari ei hingu. Lähimmissä suunnitelmissa on työhuoneen vuokraus - vaikka porukalla. Hänen mielestään yhteistyö kollegoiden kanssa on tärkeää, sillä omia ideoita mustasukkaisesti varjelemalla ei pääse hyvään tulokseen.
Nuoret tekijät esiin
Maija Louekarilla on meneillään monta erilaista projektia yhtä aikaa, pienempiä ja isompia.
"Kaikista en saa edes rahaa. Marimekolle suunnittelu on tällä hetkellä parasta, mitä teen."
Marimekolle hän suunnittelee freelance-pohjalla. Se tarkoittaa myös sitä, että hänellä on tekemisessään varsin vapaat kädet.
Louekari on useimpien suomalaisten tavoin saanut kosketuksensa Marimekkoon jo kotonaan. Hänen arkkitehti-äitinsä on pitänyt huolen, että kotona on aina jotain Marimekkoa.
Maija Louekarilla itsellään ei ole yhtä Marimekkko-suosikkia. Retroinnostus on Louekarin mielestä silti hyvä juttu. Tärkeintä on, että nuoria tekijöitä ei ole unohdettu.
"Maija Isolan näyttelyssä näin hienoja, vanhoja kuoseja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Jos jotain kuosia näkee liikaa, se voi mennä pilalle. Marimekko voisi varmasti pyörittää vain vanhoja juttuja, mutta uuttakin tulee koko ajan lisää."
Nykyään ihmiset suostuvat myös maksamaan yksilöllisestä tuotteesta, tekijyys tuo tuotteeseen jotain enemmän. Muotoilun arvostus on Suomessa jo olemassa.
"Sisustuksesta on oltu kiinnostuneita jo vuosia ja omaan elämään ollaan valmiita panostamaan."
Koulua Louekarilla olisi vielä puolitoista vuotta jäljellä.
"En tiedä, menenkö syksyllä takaisin ja miltä osastolta valmistun. Minua kiinnostaa Lontoon taideteollinen, Central St. Martins."