Enää ei ole mikään uutinen, että Pohjois-Norjassa tapahtuu paljon ja vauhdilla. Hammerfestista rakennetaan uutta öljykeskusta, Kirkkoniemestä rakennetaan koko Barentsin alueen keskusta, ja Norjan nykyinen hallitus syytää pohjoisille alueille miljoonakaupalla uutta rahaa.
Sen sijaan monia voi yllättää, että pohjoisen Norrbottenista on tullut yksi Ruotsin kuumimmista talousalueista. Ikean tavaratalo ja Haaparannan muodonmuutos kalotin kauppakeskukseksi ovat luku sinänsä, mutta muuallakin tapahtuu.
Rakennusten työvoima on Norrbottenista loppu ja heitä tulee nyt etelästä keikkahommiin. Kiirunan kasvuvauhdin sanotaan olevan tätä nykyä kovinta koko Ruotsissa: kaivosyhtiö LKAB investoi jälleen isosti Kiirunan-Jällivaaran alueilla. Rannikolla taas rakennetaan Botnia-rataa, mikä jo työmaana työllistää paljon ja mikä valmistuttuaan auttaa paikallista elinkeinoelämää kovasti.
Näin on saatu ihme aikaan. Norrbottenin väkiluku on kääntynyt tilastoissa nousuun. Kyse on vasta parista sadasta ihmisestä, mutta tätä ennen Pohjois-Ruotsi on jatkuvasti tyhjentynyt. Vain Luulaja ja Piitime ovat takavuosina jarruttaneet muuttoa, mutta nyt Kiirunan väkiluku kasvaa ja Arvidsjaurin ja Jokkmokkin kaltaiset paikat ovat muuttovoitolla.
Myös Pohjois-Norjassa väkiluku on pitkästä aikaa kääntynyt kasvuun, mikä on ennen muuta tulosta uudesta öljy- ja kaasuteollisuudesta. Työttömyys on alueella yhä 5,6 prosenttia eli Norjan alhaisen keskiarvon yläpuolella, mutta hallitus odottaa pohjoisesta maan uutta kasvun moottoria.
Venäjällä taas koko valtakunta elää keskellä isoa murrosta. Goldman Sachs -investointipankki on arvioinut, että vuoteen 2027 mennessä Venäjän talous on koko Euroopan vahvin. Muutos näkyy tällä hetkellä muun muassa sellaisissa pikku-uutisissa, joissa pohditaan Pendolino- tai vastaavan nopean junayhteyden saamista Petroskoista Pietariin.
Murmanskin alueen odotetut isoimmat investointipäätökset puuttuvat yhä. Toistaiseksi uudet öljy- ja kaasutulot ovat valuneet lähinnä lihottamaan Moskovaa. Mutta jotain suunnasta kertoo se, että paikallisten tilastojen mukaan työttömien määrä Murmanskissa pieneni vuodessa 6 500 hengellä. Työttömiä oli keväällä yhä 46 000 ihmistä, mutta muutos parempaan on ollut tuntuva.
Norjalainen kiinteistömiljonääri Olav Thon vieraili hiljattain Murmanskissa ja ilmoitti suunnitelmistaan: hän aikoo rakennuttaa sinne 450-paikkaisen hotellin, ostoskeskuksen ja uuden urheilustadionin, kaikki nämä kaupungin keskustaan.
Kaiken kaikkiaan pohjoinen on nyt kääntynyt nousuun. Ruotsin, Norjan ja Venäjän pohjoiset alueet ovat täynnä uutta toimeliaisuutta ja tulevaisuuden uskoa.
Olisi väärin sanoa, että Suomi on tästä aivan syrjässä. Oulun kasvu on ollut todella huikea ilmiö. Lapin matkailuteollisuus on naapureilla jatkuva ihailun ja kateuden aihe. Lapin muuttotappio on pienentynyt selvästi. Jos aiotut uudet kaivosinvestoinnit toteutuvat Lapissa ja Kainuussa, ne näkyvät alueiden kehitystilastoissa isosti.
Silti jotain tuntuu puuttuvan, kuten valtion tahto katsoa pohjoiseen.
Esimerkiksi päätös Kemijärven junaliikenteen lakkauttamisesta on jopa uskomattoman väärä. VR:n mittareissa asia ehkä ei ole iso, mutta sillä on arvaamattoman suuri merkitys mielikuvissa. Viimeinen pisara oli liikenneministeri Susanna Huovisen ilmoitus, että hän ei ehdi käydä Kemijärvellä.
Lapin ja Oulun kauppakamarit laativat kuukausi sitten pääministeri Matti Vanhaselle muistion Pohjois-Suomen mahdollisuuksista Barentsin alueen taloudellisessa yhteistyössä. Siinä toivottiin useita asioita, yhtenä tärkeimmistä poliittisen tason päätöksiä eli strategisia linjauksia Suomen tavoitteista pohjoisessa.
Runsaat kymmenen vuotta sitten Rovaniemellä perustettiin Lapin yliopiston piireissä Pohjoisen politiikan seura, jossa tutkijat ja muut aiheesta kiinnostuneet ottivat asiakseen ideoida Suomen poliittisia linjauksia pohjoisessa EU-jäsenyyden kynnyksellä. Toiminnalla oli ilmeinen vaikutus siihen, että pääministeri Paavo Lipponen syksyllä 1997 esitteli Rovaniemellä ajatuksensa Euroopan unionin pohjoiseksi ulottuvuudeksi.
Jopa ison luokan poliittisiin linjauksiin on siis mahdollista vaikuttaa. Kauppakamarien muistiossa on aineksia siihen, mitä nyt olisi taloudellisessa mielessä tarpeen tehdä. Juuri talous näyttää olevan se tekijä, joka tällä hetkellä kaikkein eniten muovaa myös poliittista ympäristöä pohjoisessa. Suomi ei tässä muutoksessa ole tällä hetkellä aktiivisti mukana, Tornion kaltaisia poikkeuksia lukuunottamatta.
Muistio osoittaa, että pohjoisen elinkeinoelämä on tilanteen tasalla. Poliittisella tasolla havahtuminen sen sijaan on olematonta. Näin etenkin Helsingissä, mutta eivät Pohjois-Suomen poliitikotkaan ole paljon vetoapua antaneet. Kenties Pohjoisen politiikan seura olisi jälleen aika herättää henkiin.