Kansainvälinen näyttelykutsu on taiteilijalle rasite ja siunaus. Varsinkin, jos galleriaa tai tapahtumaa ei varsinaisesti tunne, täytyy kutsun alkuperästä ottaa selvää. Nykyaikana homman hoitaa Google.
"Jos paikka vaikuttaa epäilyttävältä, niin jätän sen väliin. Kyllä niitä hyviä kutsuja sitten aikanaan tulee", toteaa kuvataiteilija Jaakko Mattila.
Sähköpostihuijaukset ovat ulottuneet myös taiteilijoihin. Lontoossa asuva kuvataiteilija Henna-Riikka Halonen kertoo, että Englannissa eräät taiteilijat maksoivat kustannuskulutkin lähettäessään töitään olemattomalle ostajalle. Tämän jälkeen teoksista ei kuulunut mitään.
Halonen ja Mattila ovat yhtä mieltä siitä, että tapahtumia valikoidessaan kannattaa olla tarkkana muutenkin.
"Suomessa on yleistä, että näyttelytiloista maksetaan vuokraa. Maailmalla tämä on kuitenkin harvinaisempaa ja aika epäilyttävää. On kaikenlaisia ´biennaaleja´, joihin osallistuminen maksaa tuhansia euroja ja joilla ei mielestäni ole mitään merkitystä", iiläislähtöinen Halonen sanoo.
Sopimuskiemuroita
ja laatikkoleikkejä
Kutsun saamisen jälkeen taiteilijan on sovittava koko joukosta asioita. Riikka Soinisen mukaan yksityiskohtia riittää: kuljetusten aikataulu, näyttelystä tiedottaminen, mahdollisen materiaalin toimittaminen sitä varten.
"Olennaista on sopia mahdolliset etukäteismaksut ja niiden maksamisen aikataulu. Lisäksi on syytä tietää esimerkiksi, kuka näyttelyn ripustaa ja purkaa ja milloin kuljetusten pitää olla perillä", Soininen luettelee.
Hänen mukaansa kynnysmaksut ovat hyväksyttäviä, koska myös galleristi sitoutuu projektiin.
"Hyvässä sopimuksessa huomioidaan myös peruuntumisien aiheuttamat toimet", Soininen muistuttaa.
Teosten saaminen maailmalle on luku sinänsä. Moosa Myllykangas toteaa, että vaivaa joutuu näkemään runsaasti. Hänen kansainvälisistä näyttelyistään valtaosa on jurytettyjä eli Myllykankaan teokset on valikoitu ehdokasjoukosta.
Tällöin teosten asettelu näyttelytilaan on gallerian vastuulla.
"Pakkaaminen kannattaa yleensä kuvata ja laittaa mukaan cd-levy, josta toisessa päässä voidaan katsoa, miten teokset pitäisi oikein pakata ja purkaa", Myllykangas sanoo.
Omia kommervenkkejään tähän syntyy, kun näyttely lähtee EU:n rajojen ulkopuolelle. Myllykankaan töitä on parhaillaan esillä Pekingissä.
"Vaikka olisi aiempaa näyttelyä varten teettänyt hyvät puulaatikot, niin yleensä ne eivät joka paikkaan sovi. EU:n ulkopuolisiin maihin eivät käsittelemättömät puuladut kelpaa, esimerkiksi mäntypistiäisen leviämistä pelätään", Myllykangas kertoo.
"Taide ei ole
rahasampo"
Maailmalla voi vierailla myös symposiumien ja taiteilijavierailujen kautta. Iiläinen Antti Ylönen on kutonut itselleen kansainvälisen verkoston, jonka kautta hän on kiertänyt maailmaa aina Espanjasta Japaniin.
Laaja ystäväpiiri on taannut mahdollisuuden työskennellä muun muassa Varanasin yliopiston kuvanveiston laitoksella Intiassa ja poikinut tilauksen työtilauksen nousevan auringon maahan.
"Oulunsalo soi -tapahtuman pitkäaikainen taiteellinen johtaja Izumi Tateno soitti minulle ja kertoi suositelleensa töitäni Haramachin kaupungin konserttitalon aulaan. Lisäksi kaupungin johto oli innostunut asiasta. Olin todella innostunut", Ylönen muistelee.
Vierailut, niin kuin kutsuvierasnäyttelytkin, ovat rahallisesti lähinnä rasitteita. Kaukomailla työt toki saavat uutta yleisöä. Mutta ostamattomat teokset ovat tavoittamattomissa pitempään kuin kotimaisissa gallerioissa.
"Taiteilija ei voi miettiä taloudellista hyötyä mennessään ulkomaille. Ei taide ole mikään rahasampo. Tärkeintä on tekemisen nautinto", Moosa Myllykangas sanoo.