hannu.wilenius@kaleva.fi
Pohjoismaisessa naisessa on sitä jotain. Jalkapallokentälläkin sen näkee.
Naisten MM-karsinnassa on Euroopasta 25 maata, joista viisi selviytyy lopputurnaukseen. Noista viidestä kolme on pohjoismaata.
Neljäkin olisi voinut päästä Kiinaan, mutta, pahus soikoon, Suomi ja Tanska joutuivat samaan karsintalohkoon. Kun jokaisesta viidestä lohkosta vain voittaja jatkaa, jää yksi hyvä jalkapallomaa väkisin rannalle.
Ruotsi varmisti tiensä viime sunnuntaina. Norja teki saman jo aiemmin. Kolmantena joukkoon liittyy Suomi tai Tanska.
Tämä on pohjoista naisenergiaa. Jos ylpeys antaa periksi, siitä kelpaa miespalloilijoiden ottaa mallia.
Keskiviikkona voidaan suomalaisessa jalkapallossa tehdä historiaa. Koskaan aikuisten jalkapallojoukkue ei ole selviytynyt lopputurnaukseen, jossa kaikki maailman parhaat maat kilpailevat paremmuuksista.
Jatkopaikka ratkeaa 45 000 asukkaan Viborgin idyllisessä kaupungissa Jyllannin sydämessä. Monet asiat täällä ovat luokkaa tai kahta vaatimattomampia kuin esimerkiksi Oulussa, mutta ainakin yhdessä asiassa Viborg on Oulua edellä: Stadion, jossa pelataan, on ihan oikea 10 000 katsojan jalkapallostadion, eikä vain paikka, jota mahtipontisesti halutaan kutsua stadioniksi.
Jos Viborgin stadionia ja vaikkapa Raatin harmaata aluetta verrataan, on tulos kiistaton: 100-0 tanskalaisten eduksi.
Kun oululaiset päättäjät lähivuosina tekevät ratkaisun jalkapallostadionin rakennuttamisesta, voivat he tehdä suunnittelumatkan nimissä reissun vaikkapa Viborgiin. Lentomatka kestää välilaskuineen virkapäivän verran. Mutta matka kannattaa.
Yhteen asiaan päättäjien kannattaa varautua jo hyvissä ajoin. Ruokapaikkaa, joka olisi auki vielä kello 21:n jälkeen, ei Viborgista meinaa löytyä.
Ja viimeistään kello 23 kaikki ovet ovat kiinni.
Se on tervettä menoa. Tervemenoa!