Laskuvarjojääkärikillan retkikunta lähtee matkalle kohti maantieteellistä pohjoisnapaa huomenna keskiviikkona.
OuluJermi Tertsunen vetää perässään autonrengasta, jonka päällä lepää 45 kiloa. Treenaus 22. helmikuuta alkavaa matkaa varten on käynnissä, vaikka olot Nallikarissa ovat kaikin puolin leudommat kuin maantieteellisellä pohjoisnavalla.
Tertsunen kuuluu Laskuvarjojääkärikillan seitsenhenkiseen retkikuntaan, jonka tavoitteena on tehdä niin kutsuttu unsupport-retki. "Kaikki tarvikkeet vedetään alusta alkaen itse, täydennyksiä ei saada", Tertsunen tarkentaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kukin mies vetää perässään 130-kiloista ahkiota.
Vuonna 2003 Laskuvarjolääkärikillan retkikunta saavutti magneettisen pohjoisnavan. Nyt vuorossa on maantieteellinen pohjoisnapa, jonka on tätä ennen ilman ulkopuolisten tukea saavuttanut 27 ihmistä.
Miehet hiihtävät kohti pohjoisnapaa noin 55 päivää. Etenemisnopeus on 2-3 kilometriä tunnissa, ja yksi kiehtovimmista asioista retkessä on se, että koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee.
"Ongelmia tulee väistämättä, esimerkiksi jäiden liikkeiden kanssa", Tertsunen kertoo. Jäälautat kun reagoivat merivirtoihin ja tuuleen, jolloin sijainti voi yön aikana muuttua ja hiihtomatka pidetä. "Se, että kaikki ei tule sujumaan suunnitelmien mukaan, lisää seikkailunmakua", Tertsunen jatkaa.
Hiihtäessään miehet eivät paljoa puhele. Matkan alkaessa jokainen keskittyy täysin suorittamiseen, mutta ajatuksia mielessä silti liikkuu. "Jokin laulu saattaa myös päässä soida, jota sitten hyräilee", Tertsunen naurahtaa.
Retkeen valmistautuminen on vienyt aikansa, ja viime viikot ovat olleet niin Tertsuselle kuin muillekin naparetkeilijöille monella tapaa kiireisiä. Muun muassa pitkäkestoisten, kolmesta viiteen tuntiin kestävien raskaiden harjoitusten lisäksi itsensä lihottaminen on välttämätöntä.
Jermi Tertsunen on hoitanut asian juomalla öljyä sekä syömällä runsaasti läskiä, voita ja sokeria. Retkellä ravinto koostuukin 60 prosenttisesti rasvasta, ja vuorokaudessa energiaa saadaan noin 6 500-7 000 kilokaloria.
Välttämättömimpien tarpeiden lisäksi on retkeilijöillä lupa ottaa mukaan hiukan muutakin, esimerkiksi luettavaa.
"Kilon verran voi ottaa mukaan, jotta pää kestää", Tertsunen toteaa ja jatkaa myöntämällä, että välillä miehet viettävät pieniä telttajuhlia, joissa lauletaan ja nautitaan vettä väkevämpää tai kahvia.
Pelkoa Tertsunen ei reissua kohtaan vielä tunne, vaan myöntää, että tunnelma alkaa kohota matkan lähestyessä.
"Uusia kokemuksia alkaa sataa heti, kun astuu koneeseen", hän kertoo innostuneena ja jatkaa, että hakee matkasta ennen kaikkea uusia kokemuksia. Kysymykseen, mistä halu naparetkeen juontuu, ei Tertsunen osaa antaa yksiselitteistä vastausta.
"Mitä enemmän reissuja, sitä suurempi nälkä", hän myöntää.
Omien rajojen testaamisesta ei kuitenkaan ole kyse. Eräänlaista näyttämisen halua on, sillä Tertsusen tavoitteena yhdessä muun retkikunnan kanssa on kuulua ensimmäisiin suomalaisiin, jotka ovat hiihtäneet pohjoisnavalle ilman ulkopuolista tukea. Lisäksi viimeiset ajat pohjoisnavalla käymiseen ovat nyt. "Napajäät voivat olla ilmastonmuutoksen myötä häviämässä", Tertsunen sanoo vakavoituen.
Retkikunnan hiihto kohti maantieteellistä pohjoisnapaa alkaa maaliskuun alussa Pohjois-Kanadan Ward Huntista. Jermi Tertsusen lisäksi retkikuntaan kuuluvat Perttu Ojala, Henrik Reims, Poppis Suomela, Tero Teelahti, Toni Vaartimo ja Mikko Vermas. Retkikunnan etenemistä voi seurata netissä osoitteessa www.pohjoisnapa.fi, josta löytyy myös paljon muita tietoja matkaan liittyen.