Hyvästi hyvät ajat! Kyllä niitä riittikin. Suomikin sai nauttia niin sanotun pohjoismaisen hyvinvointivaltion maukkaista hedelmistä noin puoli vuosisataa, kehittyvällä trendillä: aina vain makeammista.
Nyt ne maistuvat jo vähän kitkeriltä, eräiden mielestä mädäntyneiltä.
Ehkä tästä voi kuitenkin jättää pois Norjan, jonka öljytuloilla kartutettu rahasto riittää pitkälle, vaikka nyt sielläkin joudutaan jo syömään kuormasta. Nykytahdilla öljy voitelee vuonomaan haavoja vielä sata vuotta.
Miten tähän on tultu?
Pohjoismaat onnistuivat taloudessa hyvin takavuosikymmeninä. Ajat olivat suotuisat, täällä osattiin tehdä sitä mitä silloin piti. Kansat ja valtiot vaurastuivat. Jaettavaa riitti ja yrityksilläkin meni näin jälkikäteen tarkasteltuna hyvin.
Sitten maailma alkoi muuttua. Kansaa työllistänyt ja keskiluokkaistanut teollisuus kaikkosi halpatyön maihin. Automaatio söi lisää työpaikkoja. Samaan aikaan hyvinvoinnin kustannukset kasvoivat, mutta tulot eivät vastaavasti. Meni velan puolelle.
Hyvinvoinnista tuli liian kallista.
Onhan sitä rahaa, mutta se on kasautunut tahoille, jotka eivät halua toimia hyvinvointijärjestelmän maksumiehinä.
Bisnesmaailma haluaa keventää maksutaakkaansa.
Hyvinvointia rahoittanut keskiluokka kutistuu ja köyhtyy, pienituloisilta ei ole mistä ottaa.
Robotit korvaavat ihmistyötä kiihtyvään tahtiin.
Pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän rahoituspohja lahoaa alta.
Mitä tästä seuraa?
Elintaso laskee, hyvinvointi vähenee. Koulutus- ja sote-palvelut rapistuvat. Infrastruktuuri leviää käsiin. Turvallisuus heikkenee. Kuilu hyvä- ja huono-osaisten välillä repeää. Kansan tyytymättömyys kasvaa, yhteiskuntarauha rakoilee. Syntyy kapinahenkeä ja levottomuuksia.
Hallitus sanoo yrittävänsä pelastaa hyvinvointivaltion meneillään olevilla toimilla. Skeptikkojen mielestä ei onnistu. Kielteisen kehityksen noidankehä pyörii ja syö hyödyt. Kohta pitää viritellä uusia sopeutustoimia, pakolla tai ilman.
Voi miten synkkä näkymä!
Onko mitään toivoa? Ehkä on, ehkä ei.
Harvinaisen vähän on julkisuudessa puitu keinoja muuttaa kehityksen kulkua. Yksi iso visio silti on: kiertotalous. Se lukeutuu Sipilän hallituksen kärkihankkeisiin.
Paljonko kiertotalouden varaan voi laskea? EU-tasolla on arvioitu toiveikkaasti, että se voisi luoda vähintään 1 800 miljardin euron vuosittaisen hyödyn unionin sisäiseen talouteen vuoteen 2030 mennessä.
Kiertotaloudessa hyödynnetään materiaalin elinkaaren aikana syntyvä lisäarvo maksimaalisesti.
Sen on määrä synnyttää uusi, kestävämpi talousjärjestelmä. Kierrätyksen lisäksi puhutaan uusista rakenteista, liiketoiminnasta, palveluista ja tuotekehittelystä, joka tuo omavaraisuutta, uutta työtä ja lisää hyvinvointia.
Malli vaatii isoja muutoksia ajattelutapoihin, politiikkaan ja lainsäädäntöön.
Muitakin utopioita on, kuten kansankapitalismi (distributismi), jossa hajautetaan tuotannontekijöiden omistusta mahdollisimman laajalle.
Kansan elämää – vaikkapa kansalaispalkan muodossa – voidaan rahoittaa myös tuotantovälineiden sekä pääomien liikkeiden verotuksella.
Niin tai näin, uutta ajattelua tarvitaan, jotta edes rippeet maailman toistaiseksi parhaasta yhteiskuntajärjestelmästä säilyisivät.
Kolumni