Tokio Perustamalla "erityishallintovyöhykkeen" Sinuijun alueelle maansa luoteisosaan Pohjois-Korean kansantasavallan johto aikoo luoda eräänlaisen uuden "Hongkongin" Kiinan rajalle osoittaen siten haluavansa noudattaa kiinalaista avautumismallia.
Jää kuitenkin nähtäväksi, mitkä ovat Pjongjangin todelliset aikomukset tämän ensimmäisen Pohjois-Korean maanperällä tapahtuvan kapitalistisen kokeilun takana ja millä tavalla sijoittajat vastaavat siihen.
Kiinalainen liikemies, orkideapohatta ja kiinteistöalan vaikuttaja Yang Bin Pohjois-Koreaan rajoittuvasta Liaoningin maakunnasta nimitettiin viime maanantaina "erityishallintovyöhykkeen" johtoon, mikä osoittaa Pjongjangin olevan halukas antamaan alueelle Hongkongin mallin mukaisen laajan lainsäädännöllisen ja taloudellisen autonomian.
Yang Bin, joka 80-luvulla pakeni Hollantiin, mutta palasi myöhemmin Kiinaan Euro-Asia Agricultural -yhtiön johtajana (yhtiöllä näyttää tällä hetkellä olevan vastoinkäymisiä Hongkongin pörssissä) ja jonka omaisuuden talouslehti Forbes arvioi 900 miljoonaksi dollariksi, kaikesta päätelleen luottaa täydellisesti Pohjois-Korean johtoon ja vierailee säännöllisesti Pjongjangissa yksityisellä suihkukoneellaan.
Eteläkorealaiset yritykset ovat kiinnostuneita Sinuijun hankkeesta, mutta pysyttelevät varovaisella kannalla pitäen tätä vapaata hallintovyöhykettä ensisijaisesti kiinalaisille tarkoitettuna. Koska mitään investointitakuuta ei ole ja koska perusinfrastruktuurit ovat pahasti vanhentuneita (esimerkiksi juomavettä ja sähköä ei ole saatavissa tarpeeksi), eteläkorealaiset pitävät parempana odottaa.
90-luvun alussa Pohjois-Korean koillisosassa avattu Rajin-Sonbongin vapaakauppavyöhyke ei osoittautunut menestykseksi, sillä se onnistui houkuttelemaan vain joitakin Japanin korealaisten ja ulkokiinalaisten yrityksiä. Koreoiden välisen aselepolinjan pohjoispuolelle suunniteltu Kaesungin vapaakauppavyöhyke kiinnostaa puolestaan tällä hetkellä vain muutamia pieniä ja keskisuuria eteläkorealaisyrityksiä.
Sinuijun etuna edellisiin verrattuna on sen sijainti Kiinan rajalla vastapäätä Yalu-joen toisella puolella olevaa kiinalaista Dangdongin satamaa, johon sieltä on silta- ja rautatieyhteys. Sinuijusta tuleekin ennen kaikkea läpikulkupaikka kohti Kiinaa Koreoiden välisen demilitarisoidun vyöhykkeen läpi kulkevalle rautatielle, joka Etelä-Korean on luvattu avata uudelleen ennen vuoden loppua yli puoli vuosisataa kestäneen tauon jälkeen.
Tämä rautatie voisi jonakin päivänä liittää Etelä-Korean Eurooppaan Pohjois-Korean ja Kiinan kautta. Yhdessä itäisen rautatien kanssa, joka kulkisi niinikään demilitarisoidun vyöhykkeen läpi ja veisi kohti Venäjää, se voisi osaltaan tuoda Pohjois-Koreaa lähemmäksi muuta maailmaa.
Japanin talousapu, joka käynnistyy pian luvassa olevan Pjongjangin ja Tokion välisten suhteiden normalisoinnin jälkeen, tullaan suuntaamaan erityisesti näiden rappeutuneiden rautatieyhteyksien kohentamiseen ja ympäröivien alueiden infrastruktuurien uudistamiseen.
Päätös tehdä Sinuijusta "erityishallintoalue" tapahtuu pian sen jälkeen, kun Pjongjang heinäkuussa käynnisti syvälliset taloushallintoaan koskevat uudistukset (valuutan devalvoiminen, säännöstelypolitiikasta luopuminen, hintojen ja palkkojen vapauttaminen), joiden tavoitteena on kukistaa rinnakkaistalous, joka on korvannut maata 90-luvun puolivälistä lähtien koetelleen puutteen henkihieveriin saattaman valtiollisen talouden.
Toisaalta Pjongjang on nyt sallimassa sen, että ulkomaisten investointien osuus yhteisyrityksistä ylittää aikaisemmin rajana pidetyn 50 prosentin tason, Pohjois-Korean varaulkomaankauppaministeri Kim Yong-sul ilmoitti äskettäin Tokiossa.
Hyperinflaation leimaamaa siirtymäkautta elävän talouden vakauttamiseen tarvitaan kuitenkin paljon aikaa. Tilanne aiheuttaa hämmennystä sekä tiukassa suunnittelutaloudessa koulunsa käyneiden byrokraattien että valtion täydelliseen holhoukseen tottuneen väestön keskuudessa.