Vuonna 1993 aloitetut Mäntän kuvataideviikot on kasvanut laajaksi ja yhdeksi maamme merkittävimmäksi nykytaiteen katselmukseksi.
Jos kesäisin on halunnut nähdä monipuolista suomalaista nykykuvataidetta, on kannattanut kääntää keula kohti Mänttää. Tänä vuonna kuvataideviikot kiinnostavat tavallistakin enemmän, sillä sieltä löytää runsaasti pohjoisuutta.
Syynä painotukselle on, että kymmenettä kertaa järjestettävän tapahtuman kuraattoriksi on kutsuttu oululaislähtöinen kuvataiteen professori Juhani Tuominen Rovaniemeltä.
Honkahovissa
ja Pekilossa
Taitelijavalinnat tuovat esille kuvataiteen laajan kirjon aina performanssia myöten.
Taidemaalarina tunnettu Tuominen huomauttaa, ettei nykytaide ole vain tätä päivää, se ei voi olla irti menneisyydestä. Hän ajattelee kuvataidetta laajasti tilallisena, ajallisena ja moniaistillisena kokemisena.
Liki 50 taiteilijaa esittelevä kokonaisuus mahdollistaa monien näkökulmien ja tekniikoiden esittelyn. Mäntän kahteen erilaiseen rakennukseen sijoittuvat näyttelytilat taas tukevat moninäkökulmaista esillepanoa.
Honkahovi on alun perin rakennettu edustusasunnoksi. Pekilo on taas teollisuushalli. Nyt ensi kertaa kokonaan käytössä olevassa suuressa hallissa ja siihen liittyvissä moninaisissa tiloissa sekä entisen luxusasunnon saleissa on monenlaista potentiaalia taiteen esittelyyn.
"Mäntän näyttelytilat olivat mielessä, kun tein taiteilijavalintoja. Aika monet tekijät pyysin mukaan vain taiteilijoina", Tuominen toteaa. Hän jatkaa, että taiteilijoita valittaessa tuli vielä pohtia, keneltä tulee kuvia seinille, keneltä lattialle ja miten eri taiteilijoiden teoksien välille syntyisi vuoropuhelua.
Taiteilijatkin
pohjoisesta
Tuomisen kokoamalla näyttelyllä ei ole yksilöityä teemaa, kuten ei ollut viimevuotisella ennakkoluulottomana galleristina tunnetun Kari Kenetin kokoamalla näyttelylläkään.
"Tehtävä on kiinnostava. On toki täytynyt valita näkökulma, joka ei kuitenkaan ole kovin tietoinen. Joka tapauksessa olen halunnut tuoda esille pohjoissuomalaista kuvataidetta", Tuominen linjaa.
Näyttelyssä onkin nähtävissä laaja joukko pohjoisesta tulevia tai ainakin sieltä lähteneitä taiteilijoita. Paikalliset tiedotusvälineiden edustajat ovatkin kysyneet kuraattorilta, missä ovat Mäntän lähialueelta tulevat taiteilijat. Heitä ei juurikaan mukana ole.
Tuominen kertoo valinneensa itselleen tuttuja tekijöitä. "Vaikeinta valinnassa oli se, ketä en pyytänyt näyttelyyn. On niin paljon taiteilijoita, jotka halusin ottaa mukaan", Tuominen sanoo.
Yleisesti ajatellaan käyvän niin, että kun nuori taiteilija pohjoisesta lähtee, hän ei sinne palaa. Tätä myyttiä Mäntän näyttely ainakin hiukan purkaa.
Liki puolet mukana olevista taiteilijoista asuu joko Lapissa tai Pohjois-Pohjanmaalla. Mäntän voi myös nähdä osana pohjoisen kuvataiteen nousua, josta viitteitä antoi Helsingin taidehallissa pidetty tämänvuotinen Suomen taiteilijain 110. vuosinäyttely.
Lapin yliopiston vaikutuspiirissä olevat tekijät ovat myös Mäntässä hyvin edustettuina. Tuominen sanookin, ettei ole pyrkinyt välttämään opinahjonsa korostumista valinnoissaan.
Siihen, miten pohjoisuus näkyy esillä olevassa taiteessa, Tuominen ei osaa antaa selvää vastausta. Sen saamme käydä katsomassa. Samoin näyttelyn auettua selviää, miten naistaiteilijoiden vähäinen määrä tai mukana olevien taiteilijoiden kohtuullisen korkea keski-ikä vaikuttavat kokonaisuuteen.
Mäntän kuvataideviikot 2005, 12.6.-14.8. avoinna joka päivä kello 11-18.