Pohjoisiin luonnonvaroihin ja avautuviin merireitteihin kohdistuu koko ajan kasvava kiinnostus. Kansainvälinen ympäristöjärjestö WWF ehdottaa tämän vuoksi uutta Arktista sopimusta, joka estäisi tilanteen ryöstäytymästä käsistä merialueilla.
Vaikka Suomella ei meren rantaa pohjoisessa ole, myös Suomella on vahva taloudellinen mielenkiinto Koillisväylän suuntaan. Esimerkiksi Kvärner MasaYards on juuri saanut venäläisen laivatilauksen sinne, ja Suomessa kehitetään arktista merenkulkuteknologiaa.
WWF on toiminut arktisilla alueilla vuosia ja saanut arvostetun aseman asiantuntijana ympäristökysymyksissä.
Meristä tulossa
villiä länttä
"Meillä on huoli, mitä arktisilla merialueilla voi tapahtua", sanoo Samantha Smith, joka Oslosta johtaa WWF:n arktista ohjelmaa.
Alueella on toisaalta valtavat luonnonvarat, ja toisaalta etenkin Aasian talouksien raju kasvu luo koko ajan lisää mielenkiintoa pohjoisia merireittejä kohtaan. Ne lyhentäisivät laivamatkaa Aasiaan tuhansilla kilometreillä, 40 prosentilla Suezin kanavaan verrattuna.
"Saattaa syntyä villin lännen tilanne. Reitille tulee mukavuuslippulaivoja maista, joiden ympäristöstandardit eivät ole riittävät, eikä aluksilla ole riittävää hätävalmiutta toimia pohjoisissa oloissa", Smith sanoo.
Jännityksen kasvu
uhkaa pohjoista
Lisäksi myös sotilaallinen jännitys pohjoisessa voi uudelleen kiristyä. Smithin mukaan Yhdysvaltain laivasto on jo pohtinut harjoituksissa tilannetta, että Amerikan ja Venäjän välille tulisi konflikti pääsystä merireitille. Kanada taas on äskettäin järjestänyt ensimmäisen sotaharjoituksensa arktisilla alueilla.
Pohjoisten energiavarojen kohdalla taas on kyse Yhdysvaltain, Venäjän ja EU:n elintärkeistä intresseistä. Resursseja on alueella paljon, ja Lähi-idän tilanne on epävarma. "Maiden turvallisuusajattelussa on hyvin tärkeää turvata pääsy energialähteisiin", Smith huomauttaa.
Lisäksi pohjoisessa on jo entisestään merta koskevia rajakiistoja kuten Norjan ja Venäjän välillä.
Kysymys maiden määräysvallasta voi nousta muutenkin esiin kun arktiset rannikot muuttuvat raja-alueiksi jäiden vetäytyessä ja meren avautuessa.
"Siellä, missä vallitsee sotilaallinen konflikti tai jännite, ympäristöajattelu unohdetaan", Smith sanoo.
Kaiken tämän kehityksen taustalla on ilmaston muuttuminen. Lämpeneminen on pohjoisessa erityisen nopeaa, ja kaikki laaditut mallit kertovat napajäiden sulavan ja kutistuvan vauhdilla.
Kyse ei enää ole siitä, kutistuuko napajää, vaan siitä, millä aikataululla se tapahtuu. Puhe on joistakin vuosikymmenistä, ja sadan vuoden sisään koko pohjoinen Jäämeri saattaa olla auki.
Tämä puolestaan avaa liikenteen mahdolliseksi sekä Venäjän että Kanadan pohjoisilla rannikoilla.
Koko vuotta reitit eivät ole liikennöitävissä, mutta purjehduskausi pitenee oleellisesti.
Viimeisten 30 vuoden aikana keskimääräinen napajäätikkö on pienentynyt noin 900 000 neliökilometrillä. Jään laajuus vaihtelee vuosittain.
Lähivuosikymmeninä ympäristöhaitat tulevat pohjoisessa huomattavan suuriksi samaan aikaan kun taloudellinen kiinnostus ja toimeliaisuus alueella kasvaa paljon.
"Energia-, turvallisuus- ja ympäristökysymykset kuuluvat kaikki yhteen", Smith sanoo. "Jos jännite kasvaa, mikä silloin on ympäristön asema?"
Tulossa ehdotus
sopimuksen pohjaksi
Marraskuun lopulla Reykjavikissa pidetään Arktisen neuvoston ulkoministerikokous. WWF aikoo valmistella sinne taustapaperin ja ehdotuksen uudesta kansainvälisestä arktisesta sopimuksesta, jolla luotaisiin toimintasäännöt nimenomaan merialueille.
Mahdollisia esikuvia arktiselle alueelle voivat olla Etelämannerta tai Huippuvuoria koskevat kansainväliset sopimukset.
Jos neuvottelut lähtevät liikkeelle, ne vievät vuosia, mutta Smith pitää ajankohtaa otollisena tehdä ehdotus nyt. Sopimusta ei tarvita nykyisissä oloissa, mutta jatkossa tilanne muuttuu oleellisesti.
"Jääpeitteestä on jo nyt kadonnut paljon ja se ohenee, vaikka hallitukset tekisivät sen mitä pitääkin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi maailmanlaajuisesti."
"Se kehitys jatkuu joka tapauksessa pitkälle tällä vuosisadalla, ja hallitukset ja yhtiöt ovat jo asian huomanneet", Smith sanoo. "Suomellakin on suuri intressi arktiseen merenkulkuun ja Venäjän luonnonvarojen käyttöön."
Sopimus antaisi välineen käsitellä alueen tilannetta kokonaisuutena, ja Smithin mukaan sen pitäisi olla sitova. Esimerkiksi Arktinen neuvosto ei ole sopimuspohjainen, mikä tekee siitä heikon.
WWF:n arktisen ohjelman johtaja toivoo, että sopimuksen kautta pystyttäisiin myös turvaamaan riittävä suojeltujen merialueiden verkosto pohjoiseen. Tähän asti koko alue on vielä ollut suhteellisen koskematon, mutta tilanne muuttuu.