Pääkirjoitus

Poh­joi­ses­sa pulaa pa­peis­ta ja kant­to­reis­ta

Suomen evankelis-luterilaisissa seurakunnissa on kautta aikain toiminut kirkkomuusikkovirkojen järjestelmä, joka maailman mitassakin on ainutlaatuinen.

Suomen evankelis-luterilaisissa seurakunnissa on kautta aikain toiminut kirkkomuusikkovirkojen järjestelmä, joka maailman mitassakin on ainutlaatuinen. Se on taannut käytännössä jokaiseen pieneenkin seurakuntaan kanttorin, jolla on työhönsä ammatillinen koulutus. Kanttoreilla on ollut seurakunnan elämässä merkittävä rooli, mutta moni kanttori on myös ollut kotipitäjänsä kulttuurielämän avainhahmoja.

Kirkon ongelmana on kuitenkin jo vuosia ollut, että musikaaliset nuoret eivät enää näe seurakuntakanttorin tehtävää järin houkuttelevana työnä. Samaan aikaan moni kanttori on hakeutunut muihin töihin, esimerkiksi musiikin opetustehtäviin.

Erityisesti maan syrjäisimpiin seurakuntiin kanttorin löytäminen on tätä nykyä tuskallisen vaikeaa. Esimerkiksi Hyrynsalmen seurakunnassa on kitkuteltu eteenpäin jo vuosi ilman kanttoria, vapaaehtoisvoimin. Oulun hiippakunnassa kanttorin tehtävät hoidetaan tilapäisjärjestelyin kymmenkunnassa seurakunnassa. Syrjäseutujen seurakuntia koskee siis tätä nykyä sekä pappis- että kanttoripula.

Kanttoripulan takana on useita syitä. Ensinnäkin kanttorin virassa vaaditaan laajaa ammattitaitoa: pitää olla urkuri, kuoronjohtaja ja vahvaääninen laulaja. Samalla pitäisi osata täyttää seurakuntalaisten erilaiset odotukset. Perinteisen kirkkomusiikin ohella olisi hyvä hallita esimerkiksi hengellinen nuorisomusiikki.

Kanttorin töissä on myös sama hankaluus kuin seurakuntapapin virassakin: työ on epäsäännöllistä, mikä haittaa perhe-elämää ja harrastuksia. Yhä useampi nykynuori hakeutuu mieluummin ammattiin, jossa työn ja vapaa-ajan voi selvästi erottaa toisistaan.

Epäilemättä tehokkain keino helpottaa kanttoripulaa olisi raha eli reippaat palkankorotukset. Ne eivät kuitenkaan ole todennäköisiä aikana, jolloin moni seurakunta kamppailee talousvaikeuksissa.

Yksi ratkaisu voisi olla virkojen toimenkuvan laajennus kunnalliseen suuntaan, siis eräänlainen "pitäjänmuusikon" virka. Siinä kanttorin virkaan yhdistettäisiin esimerkiksi koulujen musiikin opetusta, jota seurakunta myisi kunnille. Tällä hetkellä asiaa kuitenkin mutkistaa se, että perusopetusta ei voi järjestää ostopalveluna.

Kirkon kanttoripulaa pohtii paraikaa piispainkokouksen asettama työryhmä. Sille sopii toivoa idearikkautta. Jos kanttori-instituutio hiipuu, samalla on vaarassa heikentyä tärkeä osa suomalaista musiikkikulttuuria.

paakirjoitus@kaleva.fi