Lisää tietoa eri alueiden ja eri sienilajien säteilymääristä löytyy säteilyturvakeskuksen sivuilta
http://www.stuk.fi/.
Pohjoissuomalaiset voivat nauttia sienistä muuta Suomea turvallisemmalla mielellä. Tshernobylistä peräisin olevan radioaktiivisen cesiumin määrä on pohjoisessa huomattavasti pienempi kuin monilla muilla alueilla Suomessa.
EU:n komission suosituksen mukaan luonnontuotteiden radioaktiivisen cesiumin pitoisuus ei saa ylittää kuuttasataa becquereliä kilolta.
"Suuri osa Keski- ja Etelä-Suomen sienistä ylittää tämän rajan", europarlamentaarikko Satu Hassi sanoo. Hän pohjaa väitteensä Säteilyturvakeskuksen tilastoista kokoamiinsa tietoihin.
Hassi kritisoi voimakkaasti Säteilyturvakeskuksen tiedotuksen linjaa sieniasiassa. Sienien sisältämästä säteilystä ja sen vaaroista ei ole juurikaan julkisesti puhuttu. Säteilyturvakeskus kehotti viime tiistaina ensimmäistä kertaa suomalaisten sienien myyjiä mittamaan sienten radioaktiivisuuden.
"Olisin pitänyt fiksuna sitä, että olisi tiedotettu avoimesti, että merkittävä osa Suomen sienistä ylittää EU:n asettamat säteilyrajat", Hassi sanoo.
Säteilyn määrä vaihtelee Suomessa suuresti alueittain, ja suuria eroja säteilyn määrässä voi olla jopa yhden kunnan sisällä. Pohjois-Suomi kokonaisuudessaan on kuitenkin pienimmän säteilymäärän aluetta.
Runsaasti cesiumia sisältäviä sienilajeja ovat muun muassa suppilovahverot, mustatorvisienet, rouskut ja orakkaat Näiden lajien osalta suositusraja saattaa ylittyä lievänkin laskeuman alueella.
Kahdessakymmenessä vuodessa luonnossa esiintyvän ceciumin määrä on pudonnut noin kolmanneksen siitä, mitä se oli heti Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Ceciumin puoliintumisaika on kolmekymmentä vuotta.
Korkeimmillaan suppilovahveroiden ja mustatorvisienien cesiumpitoisuudet saattavat Suomessa olla 2000-3000 ja mustavahakkaiden jopa 7000 becquereliä kilossa.