Ministeriruletti on pyörähtänyt käyntiin, vaikka hallitusneuvotteluissa ollaan vasta pääsemässä vauhtiin.
Selvää on, että pohjoinen Suomi tarvitsee omat edustajansa valtioneuvostoon. Alueelta löytyy hyviä ja päteviä ehdokkaita.
Ministeriruletti pyörähti käyntiin saman tien hallitusneuvottelujen alkamisen myötä. Modernisoituun versioon kansanrintamasta on tulossa tiettävästi 18 ministeriä, joista SDP:n osuus olisi seitsemän, keskustan viisi, vihreiden kolme, vasemmistoliiton kaksi ja RKP:n yksi.
Salkkuja ei ole vielä jaettu, mutta yksi asia on selvä: pohjoinen Suomi tarvitsee omat edustajansa valtioneuvostoon. Menossa on pohjoisen kannalta suuria teollistamis-, väylä-, ja energiahankkeita, joissa tarvitaan pohjoisen ääntä ja osaamista. Oulun seutu on pohjoisen merkittävin kasvukeskus, jossa korostuvat koulutukseen, yrittäjyyteen ja työllisyyteen liittyvät tarpeet.
Ministerivalinnat ovat kokonaisharkintaa vaalituloksen, lupausten, tavoitteiden ja pyrkimysten välillä. Ministereitä ennakoitaessa kannattaa puolue- ja eduskuntaryhmien johtajien ohella tarkkailla, ketkä ryhtyvät vetämään hallitusneuvotteluiden asiakohtaisia neuvotteluryhmiä.
Ministerivalinnoissa painaa aina asiantuntemus, persoona, henkilökohtainen äänisaalis ja sukupuolijakauma. Aseman ja persoonan lisäksi tärkeä valintakriteeri on alueellisuus, jolla mitataan, miten aidosti hallitus aikoo pitää koko Suomen tasapuolisesti vauhdissa mukana.
Kuten tuore e2 Tutkimuksen tietopaketti kertoo, Oulun vaalipiiristä on runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana valittu 12 ministeriä. Se ei ole paljon, vaan itse asiassa vähän. Hieman pienemmästä Varsinais-Suomen vaalipiiristä on samaan aikaan valittu 25 ministeriä.
Asukaslukuun suhteutettuna Varsinais-Suomi kuuluu salkkujaossa suuriin voittajiin. Pohjois-Pohjanmaa on tässä suhteessa häviäjä, mutta samaan vaalipiiriin kuuluva Kainuu on plussan puolella.
Tosiasia on, että mitä monipuolisempi kirjo alueelta on eri puolueiden edustajia, sitä suuremmat mahdollisuudet ovat salkkujaossa. Tämä selittää osaltaan Varsinais-Suomen menestystä ja Pohjois-Pohjanmaan huonoa tulosta.
SDP ja keskusta ovat suosineet ministerivalinnoissaan perinteisesti senioriteettia. Ministeriksi on noustu keskimäärin kolmen kansanedustajakauden jälkeen.
Hallitukseen menevän puolueen puheenjohtaja on itseoikeutettu ministeri. Tällä kertaa keskusta ja vihreät ovat molemmat vaihtamassa puheenjohtajansa.
Pohjois-Pohjanmaan tulevien ministerivalintojen kannalta onkin merkittävää, mitä pääministeri, keskustan väistyvä puheenjohtaja Juha Sipilä (kesk.) tekee. Heti vaalien jälkeen Sipilä torjui ajatuksen ministerin tai puhemiehistön tehtävistä. Hän on kuitenkin vakuuttanut jatkavansa kansanedustajana kuten yhä muhkea äänisaalis edellyttää.
Voikin kysyä, onko Sipilällä keskustan huonon vaalituloksen perusteella "oikeutta" kieltäytyä mahdollisesta ministerin tai puhemiehen tehtävästä, jos sellainen hänelle tarjoutuisi. Keskustan ohella alueelta löytyy sopivia ja päteviä ministeriehdokkaita myös SDP:n ja vasemmistoliiton joukosta.