Siiri Pulkkisella on haikea hymynkare huulillaan. Hän on palannut kotiinsa Ylikiimingin pohjoisnurkkaan Nauruan kylään. Vaikka rakkaaseen kototaloon voi palata, kotiseudun mennyttä aikaa ei saa takaisin. Ennen muinoin kylä oli täynnä elämää, ja jokaisella oli karjaa ja maanviljelystä.
"Vasta nyt koko paikka tuntuu syrjäiseltä, kun kaikki on hiljentynyt. Nuoret ovat muuttaneet pois", Pulkkinen sanoo.
Lähikoulukin on lakkautettu, mutta kauppa-auto sentään jaksaa vielä käydä Naurualla kerran viikossa. Pulkkinen ei usko, että Ylikiimingin liittäminen Ouluun ainakaan parantaa tilannetta.
"Oikeastaan mikään ei ehkä muutu. Olemme muutenkin jo Oulussa kiinni, mutta nyt se vasta virallistetaan."
Lähes viisikymmentä talossa vietettyä vuotta ovat jääneet kirkkaasti Pulkkisen mieleen. Talo oli asutustila, jota hän anoi yhdessä miehensä kanssa sotien jälkeen.
Kaunis koti on entinen maatila. Pihalla komeilevat 36 metriä pitkä navetta sekä vanha hirsirakennus, joka on peräisin Pulkkisen edesmenneen aviomiehen lapsuudenkodista. Ennen siinä säilytettiin heinää, nykyään se on täynnä Pulkkisen pojan metsurinvälineitä.
"Vaikka täällä ei ole enää mitään, tänne on aina ikävä."