Pariisi Saamelaisrunoilija Nils-Aslak Valkeapään (1943-2001) teos ilmestyy ranskaksi.
Migrante est ma demeure (Vaeltava on kotini) on käännös Valkeapään 1985 ilmestyneestä Ruoktu váimmus -kirjasta, joka on kokoelma kolmesta aiemmasta teoksesta.
Suoraan saamen kielestä ranskannetun teoksen julkaisutilaisuudessa Ranskan kansalliskirjastossa kuullaan saamelaismuusikko Wimmen musiikkia.
Poikkitaiteellinen ote sopii runoilijalle, sillä Valkeapää oli saamelaisen kirjallisuuden, musiikin ja taiteen renessanssi-ihminen.
Yhä suomentamatta
Ranskannetusta kokoelmasta vain ensimmäinen osa on ilmestynyt suomeksi (Kevään yöt niin valoisat, 1980). Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1991 huomioidun Valkeapään runous tunnetaan Suomea paremmin Ruotsissa ja Norjassa, sillä suurin osa hänen tuotannostaan on yhä suomentamatta.
"On harmillista, kuinka vähän Suomessa saadaan lukea saamenkielistä kirjallisuutta", Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen Filin johtaja Iris Schwanck sanoo.
Schwanck toimii tämän kevään Täysillä Suomesta Ranskassa
-kulttuurikauden yleiskomissaarina ja asuu heinäkuuhun asti Pariisissa. Hän halusi kulttuurikauden ohjelmistoon myös saamelaista ja ruotsinkielistä suomalaiskulttuuria.
Schwanck huomauttaa, että kirjallisuustapahtumista rikkaassa Suomessa olisi valmiiksi monta foorumia, joiden puitteissa saamenkielistä kirjallisuutta voisi tuoda esiin.
"Ihmiset koto-Suomessa voisivat seurata saamelaista kulttuuria tarkemmin. Se on osa Suomen historiaa, joka meidän kuitenkin tulisi tuntea."
Näköispainoksena
Iris Schwanckin mielestä vastuu saamelaiskirjallisuuden suomennoksista on kustantamoilla. Euroopan unionin ainoan alkuperäiskansan kirjallisuuden suomentamiseksi ja julkaisemiseksi on ollut saatavilla käännöstukea Suomessa viime vuodesta lähtien.
"Pohjoismaiden ministerineuvoston Nordbok-ohjelma seuraajineen on kattanut saamenkielisen kirjallisuuden kääntämisen jo parinkymmenen vuoden ajan", Schwanck muistuttaa.
Ruoktu váimmus on käännetty aiemmin ruotsiksi ja englanniksi. Ranskannoskin onnistui, joskin käännöksen päätyminen kirjaksi kesti vuosia.
Schwanck on ollut mukana saamelaisella Áillohaš-nimellä tunnetun Valkeapään teoksen ranskannoshankkeessa alusta lähtien.
"Ailun tahto oli, että käännökset hänen kirjoistaan julkaistaan saamenkielisten alkuperäisteosten näköispainoksina ilman typografisia muutoksia", Schwanck kertoo.
Vaatimus oli vaikea pala monelle ranskalaiskustantajalle, ja muitakin vastoinkäymisiä koettiin. Jocelyne Fernandez-Vestin tekemä ranskannos pääsi muun muassa Unescon vähemmistökielten kustannusohjelmaan, mutta ohjelma lakkautettiin ennen kuin kirja ehti ilmestyä.
Caenin kirjallisuusfestivaalilta kaksi vuotta sitten löytynyt Cénomane-kustantamon edustaja kuitenkin kiinnostui Valkeapää-ranskannoksesta.
Cénomane oli aiemminkin julkaissut suomalaista vähemmistökirjallisuutta, Märta Tikkasen alun perin ruotsinkielisen romaanin Miestä ei voi raiskata.
Tänä keväänä Cénomanelta ilmestyy ranskaksi Valkeapään teoksen lisäksi Tikkasen romaani Suurpyytäjä (ranskannos Philippe Bouquetin).
Valkeapään ranskantaja Fernandez-Vest on taustaltaan skandinaavisten ja suomalaisugrilaisten kielten tutkija Ranskan tieteellisestä tutkimuskeskuksesta. Hän on asunut Lapissa ja erikoistunut saamelaiseen kieleen ja kulttuuriin.
Kääntäjä on naimisissa Utsjoelta kotoisin olevan saamelaiskirjailijan Jovnna-Ánde Vestin kanssa.
Valtaväestöllä opittavaa
Nils-Aslak Valkeapään samoin kuin monen muunkin saamelaiskirjailijan teosten taustalla on usein joiku, laulettu runous ja puhuttu kieli, joita lähellä saamenkielinen kirjallisuus usein on.
Filin johtaja Iris Schwanck huomauttaakin eräästä tärkeästä saamelaiskirjallisuuden erityispiirteestä:
"Saamelaiskirjailijoiden kanssa puhuessani olen huomannut, että melkein kaikki vielä saameksi kirjoittavat ovat joutuneet opettelemaan oman äidinkielensä uudestaan kirjallisena kielenä."
Schwanckin mukaan saamelaiskirjallisuus kuvaa usein omaelämäkerrallista kehitystä, sillä koulussa oma äidinkieli on syrjäytetty vieraalla kielellä - kotimaisessa tapauksessa suomella.
"Valtaväestön edustajilla on opittavaa siitä, kuinka vaivalloinen ja tuskallinen voi olla matka takaisin omaan identiteettiin ja taiteeseen. On aika järkyttävää, että nyky-Suomessa joutuu käymään tällaisen prosessin läpi."
Nils-Aslak Valkeapäälle omistettu Suomi-ilta kuuluu Täysillä Suomesta -kulttuurikauden (100 % Finlande) ohjelmistoon Ranskassa.