Ryöstelevät viikingit, keskiajalla riehuneet vitaaliveljet ja saariston hylkyihin kajonneet rantarosvot edustavat lukuja Itämeren vähemmän rauhaisasta historiasta. Merirosvoromantiikka on ollut kaukana julmien varkaiden ja armottomien piraattien maailmasta aikoina, joina ihmishengelle ei annettu suurta arvoa.
Menneisyyden merirosvojen väkivaltaisia vaiheita on jäljittänyt Dragsfjärdissä asuva kirjailija Juha Ruusuvuori, joka on koonnut tarinoita uutuuskirjaansa Itämeren merirosvot (Teos). Historiantutkijaksi Ruusuvuori ei tunnustaudu, mutta silkkaa mielikuvituksen tuotetta kertomukset eivät silti ole.
Ruusuvuoren mukaan Itämeren alueen varhaisimmat merirosvot olivat primitiivisten heimojen edustajia, jotka ryöväsivät naapureitaan. Idänkaupan kasvettua 1300-luvulla varakkaat linnanherrat ja kauppiaat saattoivat sortua piratismiin, ja 1400-luvulla ryöstelyyn syyllistyivät mahtavat lääninherrat. Merirosvoudessa mittavia olivat niin riskit kuin mahdollinen voittokin.
- Suurin osa piraattilaivojen miehistöstä on ollut köyhiä ranta-asukkeja ja talonpoikia, jotka kurjuus ja onnettomat elinolot ovat ajaneet rikollisuuteen, Ruusuvuori kirjoittaa.