Tyrnävän, Limingan ja Lumijoen peltoaukeilla liikkuneet ovat voineet havaita peltopyitä tavallista useammin ja suurissa parvissa. "Pohjois-Pohjanmaalla on nyt enemmän peltopyytä kuin vuosiin", vahvistaa Oulun yliopiston yliassistentti Ahti Putaala.
Peltopyystä väitöskirjansa tehnyt Putaala kertoo lintuja olevan enemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 1991, jolloin hän aloitti tutkimukset lajin parissa. "Todennäköisesti peltopyitä on eniten 20 vuoteen", Putaala arvioi.
Hyvän esiintymisen syyt ovat moninaiset, tärkeimpänä viime kesän sää. "Peltopyyn poikaset kuoriutuvat kesä-heinäkuun vaihteessa ja sääolosuhteet olivat silloin loistavat, heinäkuun alku oli helteinen ja vähäsateinen", Putaala muistelee.
Erityisesti sateet lisäävät pienten poikasten kuolleisuutta, sillä poikasten lämmönsäätelykyky on vielä vaillinainen.
Jo viime syksynä Putaala kiinnitti huomiota siihen, että poikueparvet olivat puintiaikaan suuria, jopa 20-päisiä. "Jos kaikki menee nappiin, kanta voi kymmenkertaistua", Putaala havainnollistaa peltopyyn lisääntymispotentiaalia.
"Myös talvi oli peltopyylle suotuisa", muistuttaa peltopyytutkija Tuija Liukkonen-Anttila, joka on Putaalan tapaan väitellyt peltopyystä. Toistuvat suojakelit jäädyttävät maanpinnan ja vaikeuttavat ravinnonetsintää.
"Muitakin syitä voi spekuloida. Esimerkiksi myyräkannat olivat nousussa, joten on mahdollista, että poikasiin ja emoihin kohdistui normaalia vähemmän saalistusta petojen keskittyessä myyrien pyyntiin", Putaala arvelee.
Saalistuksen merkityksestä ei ole viime kesältä tutkittua tietoa, mutta Putaala vertaa tilannetta Etelä-Pohjanmaahan, missä pyyt ovat vähissä. "Siellä myyräkannat romahtivat ennen poikasaikaa."
Liukkonen-Anttila kertoo fasaanin pahentavan välillisesti Etelä-Pohjanmaalla peltopyyn ahdinkoa. "Siellä on paljon fasaaneja ja myös paljon kanahaukkoja." Ja haukkojen suuhun joutuu toki peltopyitäkin.
Peltopyy vaeltaa
Päättyvänä talvena peltopyitä on löytynyt Utajärven Särkijärveltä, missä kukaan kyläläistä ei muista lajia aiemmin tavatun. Putaala kertoo peltopyyn tyypillisesti levittäytyvän uusille alueille vahvan kannan seudulta.
Hyvänä esimerkkinä hän mainitsee tyrnäväläisen kymmenen linnun parven, jossa oli kolme radiolähetintä kantavaa lintua. Tammikuussa 1994 parvi katosi syksystä saakka asustamaltaan elinpiiriltä.
Lähetinlinnut löytyivät parin viikon päästä noin kymmenen kilometrin päästä Limingan puolelta, mutta nyt parvessa oli lähes 30 yksilöä.
Tämän jälkeen parvi hävisi uudelleen, eivätkä tutkijat onnistuneet löytämään sitä edes pienlentokoneella tehdyissä paikannusyrityksissä.
Putaalan mukaan peltopyillä on juuri nyt menossa pariutumiskausi ja parit voivat siirtyä pitkiäkin matkoja. "Ensi kesänä saattaa löytyä poikueita paikoista, missä ei ole peltopyitä miesmuistiin näkynyt", Putaala uskoo.
Istutuskanta uusiksi
Pohjois-Pohjanmaan mainiosta pesimämenestyksestä huolimatta peltopyy on edelleen vähälukuinen lintu. Tuija Liukkonen-Anttila selvittääkin parhaillaan, tarvitseeko laji oman hoitosuunnitelman.
"Tulisi tutkia missä peltopyitä vielä on ja paljonko. Myös elinympäristön hoitotarpeita pitää harkita, esimerkiksi pienpetopyyntiä."
Istutuslintujen suhteen on jo päätetty suosia suomalaista, Jokiniemen kartanossa Ruotsinpyhtäällä on tarhassa satakunta kotimaista peltopyytä, jotka muodostavat perustan sille tarhakannalle, jota tullaan jatkossa mahdollisiin istutuksiin käyttämään.
"Aiempi tarhakanta on ollut peräisin muun muassa Tanskasta, Saksasta ja Tshekistä", Liukkonen-Anttila luettelee. "Keski-Euroopan linnut kuuluvat eri alalajiin, ja niillä saattaa olla vaikeuksia menestyä Suomen talvessa", hän perustelee.
Liukkonen-Anttila korostaa kuitenkin, ettei mahdollinen hoitosuunnitelma tarkoittaisi lajin täysrauhoitusta. Niin Liukkonen-Anttilan kuin Putaalankin mielestä peltopyyn säilyttäminen riistalajina ja rajoitetun metsästyksen kohteena jopa edesauttaa lajin säilymistä, sillä metsästäjät ja kanakoiraharrastajat tekevät paljon peltopyyhyn kohdistuvaa riistanhoitotyötä.
Oulun seudulla metsästysseurat ovat rauhoittaneet peltopyyn ja Putaala ja Liukkonen-Anttila kiittelevätkin metsästäjien suhtautumista vastuuntuntoiseksi. Oulun korkeudella rauhoitus on perusteltua, koska pyykanta voi joinakin vuosina olla erittäin vähäinen.
"Peltopyyllä on symboliarvoa, se halutaan säilyttää maaseutumiljöössä", Putaala uskoo.
Oulu yliopiston lisäksi hoitosuunnitelman tarvetta pohtivassa hankkeessa ovat mukana Metsästäjäin keskusjärjestö ja maa- ja metsätalousministeriö.