Kemiläisten onneksi Stora Enson logistisissa ratkaisuissa on päädytty siihen, että pohjoisen paperi kulkee maailmalle edelleen kahden sataman, Kemin ja Oulun kautta. Selviteltävänä on ollut myös vaihtoehto, jossa Veitsiluodon paperi olisi lastattu laivoihin vasta Oulusta. Tämä ratkaisu olisi tiennyt katastrofia Kemin satamatoiminnoille.
"Meillä oli tarkasteltavana erilaisia malleja, mutta kahden sataman vaihtoehto oli kustannustehokkain", Stora Enson Veitsiluodon tehtaiden paikallisjohtaja Jarkko Tehomaa kertoo.
Stora Enson ratkaisu on myös avain Lapin syväsatamaksi nimetylle, Ajoksen sataman meneillään oleville suurinvestoinneille. Viime kuussa Kemin kaupunki, Stora Enso ja Oy Metsä-Botnia Ab vahvistivat allekirjoituksillaan lopullisesti satamalaajennuksen ja sataman edelleen kehittämisen.
Vuonna 1959 solmittu satamasopimus kaupungin ja Veitsiluoto Oy:n kanssa päättyy ajateltua aikaisemmin ja uusilla sopimuksilla Ajoksesta tulee yhtiön pääasiallinen vientisatama. Veitsiluodon satama jää yhtiön raaka-aineiden tuontisatamaksi. Satamien hallinto siirtyy kaupungille.
"Vuoden 1959 sopimus oli oman aikansa tuote, nyt kehittämispanokset sijoitetaan jatkossa Ajokseen", kaupunginjohtaja Kalervo Ukkola arvioi vuosia kestäneiden neuvottelujen lopputulemaa.
Veitsiluodon sataman kehittämisessä tuli pää vastaan, kun satamaan johtavan mutkaisen ja kallioisen väylän syventäminen olisi maksanut maltaita. Tehomaan mukaan väylän syventäminen ja parantaminen ylitti järkevän kustannusarvion rajat.
Sellua, kartonkia
paperia ja puuta
Tehomaa ja Metsä-Botnian tehtaanjohtaja Sami Saarela korostavat yhtiöiden sitoutuneen käyttämään pääasiallisesti Ajosta vientituotteidensa lähtöpisteenä.
Veitsiluodon tulevaisuudessa miljoonasta paperitonnista noin 80 prosenttia lähtee Ajoksesta, Metsä-Botniasta sellua lähtee lähivuosina noin 240 000 tonnia. Kemart Linersin kartongista puolet lastataan matkaan Ajoksessa, loput kulkevat kiskoja pitkin. Kolmasosa Veitsiluodon sahatavarasta ja puolet Kemijärven sellusta matkaa laivoilla maailmalle Ajoksesta.
"Ajos tulee olemaan meille pääväylä. Olemmehan lyöneet satamaan kiinni rahaa 10 miljoonaa euroa Kemi Shippingin kautta", Saarela huomauttaa. Metsäyhtiöt omistavat yhdessä ahtausfirman, jonka toiminnot tehostuvat vientikuljetusten keskittämisen myötä.
Tehomaan mukaan toimintaympäristöön ei ole näköpiirissä tulossa muutoksia. "Meidän päämarkkinamme ovat edelleen Euroopassa, jonne sitä viedään laivoilla Kemistä ja Oulusta."
Ajoksen laajentamisurakka saadaan pääosin päätökseen vuoden 2005 syksyllä Tuolloin ovat laiturirakenteet kenttineen käytössä. Puolet paikalla valetuista valtavista laiturielementeistä on jo nostettu veteen, loputkin ovat meressä ennen jäitä. Uutta asfaltoitua varasto- ja konttikenttää tulee viitisen hehtaaria. Enimmillään urakka työllistää yli 100 henkilöä kolmen vuoden aikana.
Sampo saa
oman laiturin
Alunperin kaupungin kustannuslaskelmat perustuivat yhteen pitkään uuteen peruslaituriin, mutta syksyn kuluessa on päädytty kahteen noin 180 metriä pitkään peräporttilaituriin. Kaupungin kustannukset nousevat aiemmin arvioidusta 12,6 miljoonasta eurosta 15,1 miljoonaan euroon.
Matkailujäänmurtaja Sampo joutuu muuttamaan uuteen kotilaituriin, joka rakennetaan liki öljysatamaa. Noin 400 000 euroa maksava laituri on siten kaupungilta pakon sanelema uusi matkailuinvestointi.
Kahden laiturin malli mahdollistaa myös uudenlaisten ahtaus- ja kuljetusjärjestelmien toteuttamisen. Tehomaan mukaan muutoksista ei ole tehty päätöksiä. Mahdollisten muutosten taustalla on muun muassa laivojen koon kasvaminen. "Nykyiset laivaussopimukset ovat voimassa 2005 loppuun saakka."
Ajoksen satamaan johtaa tällä hetkellä 10 metrin väylä, mutta talousalueella on esitetty väylän syventämistä 11 metriin vuosikymmenen loppuun mennessä. Satamajohtaja Reijo Viitalan mukaan nykyinenkin väylä kestää metsäteollisuuden linjaliikenteen laivakoon reippaan kasvamisen, mutta polttoainelaivat määrittelevät jatkossa syvyyden.
"Väylän syventämisen kustannukset ovat kohtuullisen siedettäviä", Viitala sanoo. Viiden miljoonan euron ruoppauksista valtio maksaisi kolme ja kaupunki kaksi miljoonaa euroa.
