Väki vähenee Kainuussa ja Lapissa. Yrittäminen on yksi keino hidastaa muuttoliikettä. Oulun vahvistuminen hyödyttää koko Pohjois-Suomea.
Suomen väkiluku kasvoi päättyvänä vuonna edellisvuotta nopeammin. Väestö kuitenkin väheni yhdeksässä maakunnassa. Suurimpia menettäjiä olivat Lappi, Kainuu ja Etelä-Savo. Asutuskeskusten vetovoima ei pidä väkilukukehitystä plussalla. Ainut valopilkku pohjoisen kannalta on, että väen vähentyminen on hidastunut 1990-luvun loppuvuosista niin Lapissa kuin Kainuussakin.
Pohjoisen kannalta tilanne on vaikea. Väki vähenee Kainuussa ja Lapissa muuta Suomea nopeammin. Tilastokeskuksen katsauksen mukaan Kainuu menettää joka neljännen asukkaan vuoteen 2030 mennessä, ja Lapin väkiluku pienenee 15 prosenttia. Sen sijaan Pohjois-Pohjanmaa kasvaa. Eläkeläisten määrä nousee rajusti kaikissa maakunnissa.
Muuttoliikettä ei voi padota hallintopäätöksillä. Vapaassa maassa ihminen menee minne haluaa. Jotain kuitenkin voidaan ja pitää tehdä, jotta pohjoiseenkin saataisiin lisää työpaikkoja. Enää ei kannata edes haikailla valtionyritysten perään. Todellista apua ei saada yksityisistä yrityksistäkään, ellei suhtautuminen alueellisiin kannustimiin muutu. Yritysten sotu-maksujen alennuskokeilu Lapissa voi aikanaan antaa osviittaa siitä, voidaanko yrityksiä houkutella muuttamaan edes porkkanoilla.
Niin sanottu Kiina-ilmiö koettelee myös Suomea, pohjoista myöten. Siitä Salcomp on hyvä esimerkki. Pääministeri Matti Vanhanen korostaa uudenvuodentervehdyksessään osaamisen merkitystä Suomen menestystekijänä. Se ei riitä, ellei ole yrityksiä ja yrittäjiä, jotka hyödyntävät suomalaisosaamista ja työllistävät suomalaisosaajia.
Pääministeri myöntää, että jo hallitusohjelman kirjoittamisen aikaan 100 000 uuden työpaikan luominen ja työllisyysasteen nosto 75 prosenttiin tunnustettiin koviksi tavoitteiksi. Työllisyys ei ole parantunut eikä työpaikkoja ole tullut lisää. Suomeen ei investoida kylliksi. Sen sijaan omistajilla on vastauksena osinkoverotuksen tulevalle kiristykselle suuri kiusaus tyhjentää yritysten taseita maksamalla ylimääräisiä osinkoja ja siirtää omistuksia ulkomaille.
Vanhanen kaipaa lisää yrittäjiä. Osinkoveroratkaisun takia voi kuitenkin käydä niin, että jotkut yritykset saattavat äänestää jaloillaan ja siirtyä pois Suomesta. Pieniä yrityksiä tarvitaan, mutta myös suomalaisia kapitalisteja, jotka sijoittavat yrityksiin ja luovat työpaikkoja.
Kun yrittäjyys on alamaissa koko Suomessa, kovin suuria toiveita investointien suuntaamisesta pohjoiseen ei kannata elätellä. Siksi on luotettava omaan apuun, paikalliseen osaamiseen ja työpaikkoja luoviin yrittäjiin. Oulun seutu on tästä erinomainen esimerkki. Oulun aseman vahvistuminen Suomen toisena keskuksena hyödyttää paitsi Pohjois-Pohjanmaata myös koko Pohjois-Suomea.
Tietoliikenneyhteydet mahdollistavat työn teettämisen muuallakin kuin Helsingissä, Oulussa tai maakuntien pääkaupungeissa. Pohjoisessa on hyvin koulutettua työvoimaa niin valtion hallinnon palveluihin kuin yritystenkin tarpeisiin. Toimintojen hajasijoittaminen voisikin jarruttaa Pohjois-Suomen maaseudun autioitumista.
Työllisyyden parantamiseksi Suomen pitää panostaa nykyistä voimallisemmin palveluihin. Itsepalveluyhteiskunnassa kasvaneet kuitenkin pitävät palvelujen hintaa liian korkeina. Hallituksen on etsittävä keinoja, joilla palveluyritysten toimintaedellytyksiä voidaan parantaa.