Isa Aspin runot on nyt kaikki suomennettu ja varustettu kommentein.
Toivo Hyyryläisen tuoreen teoksen Kohise, villi aalto on kustantanut jyväskyläläinen Minerva Kustannus, joka terävöittää maakunnallisen kirjallisuuden ohjelmaansa.
Hyyryläisen teos on osa nykyistä Asp-renessanssia, johon kuuluvat Puolangan näköispatsas, kyläooppera ja nuorten runokilpailu.
Asp tunnetaan ensimmäisenä suomenkielisenä naisrunoilijana. Hän oli Kiven aikalainen.
Itse asiassa Asp on julkaissut vain neljätoista suomenkielistä runoa ja kirjoittanut yli 90 ruotsinkielistä. Jälkimmäiseen lukuun eivät sisälly päiväkirjojen ruotsinkieliset runot, jotka Hyyryläinen julkaisee myöhemmin.
Ruotsi oli Aspin tunteen kieli, jolla hän purki ristiriitaista minuuttaan. Hän oli oppinut sitä koulussa Raahessa, ja osa sukua ja ystävistöä puhui ruotsia. Vanhemmat olivat suomenkielisiä.
Suomenkielisen runoilijan Aspista teki Jyväskylän seminaarin fennomaanisuus. Hänen runonsa ryhtyivät ajamaan suomen kielen ja naissivistyksen asiaa.
1800-luvun mitoissa Aspin tuotanto on runsas, varsinkin kun ottaa huomioon, että hän kuoli 19-vuotiaana.
Hyyryläisen teos näyttää, miten Asp kehittyi runoilijana. Miten mielialat vaihtelivat huumorista synkkyyteen, miten kiihkeitä ystävyyssuhteet niin miehiin kuin naisiin olivat ja miten odotettua seminaariaikaa varjosti lähenevän kuoleman tieto.
Runoista näkyy ikävä Puolangan vaaroille, mutta myös vakaumus, ettei köyhä kotiseutu riitä kunnianhimolle. Asp tiesi jämptisti tahtonsa: kirjailijaksi!
Hyyryläisen lyhyet kommentit valottavat runojen syntykontekstia. Biografian ja ajankuvan ohessa on lyhyitä viittauksia kirjallisiin esikuviin, varsinkin Ruotsin kirjallisuuteen. Niitä kannattaisi tutkia tarkemmin.
Suomennosten oheen olisi tietysti voitu sijoittaa myös alkuperäiset runot, mutta hyvä näinkin: saamme mainiosti kuvan siitä, mitä varhainen pohjoinen naiskirjoittajamme kirjoitti.