Poh­joi­sen nuoret Tai­de­hal­lis­sa

"Se ei ollut tietoista. Itsekin hämmästyin, kun huomasin, kuinka paljon pohjoisia taiteilijoita valikoitui raadin siivilöiden läpi," sanoo taidemaalari Janne Räisänen, Nuoret 2006 - näyttelyn juryn puheenjohtaja, itsekin kotoisin Pudasjärveltä.

Nuoret 2006. Suomen Taiteilijain 111. näyttely Taidehallissa 19.2. saakka.

"Se ei ollut tietoista. Itsekin hämmästyin, kun huomasin, kuinka paljon pohjoisia taiteilijoita valikoitui raadin siivilöiden läpi," sanoo taidemaalari Janne Räisänen, Nuoret 2006 - näyttelyn juryn puheenjohtaja, itsekin kotoisin Pudasjärveltä.

Yli viidensadan 20-35-vuotiaan nuoren ja noin 1 500 teoksen joukosta kolmijäseninen raati kelpuutti näyttelyyn 48 tekijää, kaksi taiteilijaryhmää ja 76 teosta.

Pohjoisten nuorten työt erinomaisesti esillä, sillä taiteilijoista kymmenkunta on kotoisin Pohjois-Suomesta. Jo yksin heidän työnsä kattavat hyvin näyttelyn taiteen moninaisuuden minimalismista ekspressionismiin ja siveltimestä videoon.
Inka Niemisen
Läpinäkyvä punainen, 2004, osoittaa osaltaan kuvanveistonkin suosion nuorten keskuudessa. Tuija Heikuran pelkistynyt installaatio Aavikko, 2005, edustaa tyylikkäästi minimalismia, jossa pienimuotoisuus ja vähäeleisyys kertovat paljon. Samaa oivaltavuutta on Sari Palosaaren kaupunkivideossa Woolyworld, 2004, jossa rakennusten materiaalina ovat muoviset papiljotit!

Jyrki Riekin revittely moniulotteisessa maalausinstallaatiossa The Rat King, 2005, yltää yli sen villin ekspressionismin, jota Räisänen itse edustaa.

"Kaiken ei tarvitse olla niin siistiä ja laskelmoitua", Räisänen puolustaa näyttelyn "huonomaalauksia", muun muassa Riekkiä.

Jussi Gomanin ja Jani Lempiäisen maalauksissa on myös vahvaa menoa. Gomanin teoksissa on komeita värikenttiä ja Lempiäisen muotokuvassa hienovaraisen piirtäjän taidokkuutta.

Marko Suomen video Vapaus, jonka sinulle annoin, 2004, on kesäniittymuistoissaan näyttelyn lämminhenkisimpiä. Terhi Heinon, Maiju Salmenkiven ja Minna Suoniemen videossa Munahaukat, 2005, on kesän lisäksi reipasta otteluhenkeä. Molemmissa perinnekäsitykset pojan ja tytön rooleista käännetään nurinkurin. Mukana ovat myös oululaislähtöisen Katri Paakkarin ja Kempeleestä kotoisin olevan Sanna Syväsen videoteokset.

Valokuvan vähäinen osuus näyttelyssä hämmästyttää. Pohjoistenkaan taiteilijoiden joukossa valokuvaajia ei ollut. Lähellä valokuvaa on Terhi Ylimmäisen maalausten fotorealismi. Graafikoitakin oli vähän, yhtenä Pälvi Hannin akvatintavedos Minnen, 2005.

"Näyttely, samoin kuin koko tarjonta, osoittavat maalauksen suosion nousseen nuorten keskuudessa," sanoo Janne Räisänen.

Juryn valintaprosessi tarjosi Räisäselle näköalapaikan nykytaiteeseen. Saman tarjoaa myös hänen nykytyönsä Vapaan Taidekoulun rehtorina.

Räisänen iloitsee siitä, että nykytaide on kansainvälistä myös siten, että nuoret tulevat ulkomailta taideoppiin Suomeen. Nuorten näyttelyssä heitä edustaa muun muassa englantilainen Paul Rimmington, jonka puolitoistametriä korkeassa kaatopaikkaveistoksessa Stiff Sixteen, 2005, Räisänen näkee sukulaisuutta Reijo Hukkasen töihin.

Nuorten "uusosaaminen", hienovarainen piirustuksellisuus nousee myös erääksi näyttelyn teemaksi. Lempiäisen lisäksi piirtäjiä ovat muun muassa Kimmo Kumela ja Pasi Mälkiä sekä Arto Nurro, jonka Maecenas-kilta palkitsi 6 000 euron apurahalla "herkällä piirtäjän kädellä tehdystä työstä."

Itse kiinnitin huomiota taideteollisuuden yhdistämisen teoksiin. Näin esimerkiksi Alexander Palmen kuvaryijyssä, Oona Tikkaojan möhköfanttimaisissa, ommelluissa pehmoveistoksissa ja Tytti Korinin keramiikkaisissa pienoisepisodeissa lautasilla.

Ilmoita asiavirheestä