Pohjoisten alueiden painoarvo kasvaa, ja se on Suomessa onneksi pantu merkille. Tästä oivalluksesta pitäisi nyt seurata sekä julkisen vallan että yritysten konkreettisia toimia.
Usea seikka on viime vuosina nostanut maapallon pohjoisten alueen painoarvoa. Oletettu ilmaston lämpeneminen on sulattamassa arktiselle alueelle uusia meriväyliä. Suomen kannalta merkittäväksi voi tulla Koillisväylän avautuminen moneksi kuukaudeksi vuodessa.
Lähellä meitä Luoteis-Venäjällä on valtavat raaka-ainevarat: kaasua, öljyä ja mineraaleja. Pohjois-Suomessa kaivosalan kasvun voi olettaa jatkuvan, vaikka toimiala syystäkin joutuu ottamaan huomioon kasvavat ympäristövaatimukset.
Muun muassa nämä tekijät nousivat esiin Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämisohjelmaa valmistelevassa työryhmässä, joka kertoi ensimmäiset linjauksensa viime viikolla. Kuvaavaa tulosten painottumiselle on, että työryhmän linjausten otsikkona on ”Katse pohjoiseen”, vaikka ryhmä mietti myös Itä-Suomen kehitystä.
Kansanedustaja Jouni Backmanin vetämää joukkoa voi kehua siitä, että se on pystynyt tiivistämään ajatuksensa kohtalaisen hyvin. Epämääräistä ”edistämistä” ja ”vahvistamista” ja muuta alueellisten ohjelmien perusfraasistoa tekstissä on vain vähän. Konkretiaa saadakseen työryhmä on kiteyttänyt esityksensä nopeiksi ja pitkiksi ”avauksiksi.
Painokkaasti ryhmä korostaa Venäjän kielen ja maan kulttuurin tuntemusta. Ne taidot ovat epäilemättä keskeisiä, jos Suomi pyrkii laventamaan liiketoimintaansa itärajan yli. Yksin Venäjällä edessä voi olla lähivuosikymmeninä kymmenien miljardien eurojen hankkeet.
Kyse on myös venäläisten matkailijoiden saamista palveluista Suomessa. Esimerkiksi viime vuonna Venäjältä tuli Suomeen 3,3 miljoonaa matkustajaa, jotka toivat muassaan 1,1 miljardia euroa matkustustuloja. Sitä joukkoa kannattaa palvella hyvin.
Suomen, Ruotsin ja Norjan arktisille alueille sekä Kuolan niemimaalle suunniteltujen hankkeiden yhteisarvon on arvioitu lähivuosikymmeninä nousevan 100 miljardin euron paikkeille. Isoimmille apajille pääsemiseksi Suomessa tarvitaan asenteellista havahtumista ja rohkeutta.
Esimerkiksi Pohjois-Norjan rannikon Lumikki-kaasukentän urakoista suomalaiset jäivät joitakin vuosia sitten rannalle. Syynä olivat liian pienet yrityskoot suurhankkeeseen ja passiivinen asenne. Nyt yrityksille suositellaan mukaan menoa isompiin konsortioihin.
Huomionarvoinen yksityiskohta työryhmän työssä on, että se kirjaa ylös tavoitteen Suomesta Jäämerelle rakennettavasta rautatieyhteydestä. Kantaa radan linjaukseen ei oteta.
Työryhmä perää toimia myös valtiolta, kuten erillistä kuljetustukea Itä- ja Pohjois-Suomen tuotannollisille yrityksille. Työryhmän linjaukset vastaanottanut elinkeinoministeri Jyri Häkämies muistutti heti, että velkaiselta valtiolta ei voi odottaa kaikkea.
Huomautus on aiheellinen, mutta sijoitukset pohjoiseen voivat nyt valtiontalouden kannaltakin olla järkeviä pitkän jakson panostuksia, jotka on viisaampaa tehdä kuin jättää tekemättä.