Kesäteatteria
Taivalkosken Näyttämö: Kirvesmiehestä kirjailijaksi. Ohjaus ja dramatisointi Kalle Päätalon romaanista Pölhökanto Iijoen törmällä Pentti Pesä. Lavastus, puvustus ja tarpeisto työryhmä. Rooleissa Aarno Tauriainen, Marja Pikkupeura, Jade Haukivaara, Esa Kemppainen, Pertti Mikkola, Anita Partanen, Pertti Parkkila, Ville Taivalkoski, Outi Vähäkuopus, Hanna Hoikkala, Veikko Parviainen, Lilli Kanniainen, Airi Seppänen, Heino Ronkainen. Ensi-ilta 1.7. Pölkky-teatterissa Jokijärvellä Taivalkoskella. Muut esitykset 3.-5.7., 7.7., 9.7., 11.-12.7., 14.-15.7., 8.8.
Kalle Päätalon viimeiseksi jäänyt romaani Pölhökanto Iijoen törmässä näyttäytyy ainakin Taivalkosken Näyttämön roolittamana kiinnostavana kaikessa arkisuudessaan.
Ohjaaja-dramaturgi Pentti Pesän näkemys romaanista on kaikkea muuta kuin puiseva. Editointia on siis tehty eri malliin, kuin mitä Päätalon omasta tuotannossa on totuttu lukemaan. Ohjauksellisesti nopeat kohtausten vaihdot tekevät esityksestä virkeän ja nykyaikaisen.
Oiva lavastuksellinen ratkaisu on keskellä kolmiona pyörivä seinä. Milloin ollaan rakennustyömaalla, milloin kotona, lääkärissä tai näytelmän loppumetreillä.
Liikkeelle lähdetään kirjailija (ei siis kirvesmies) Päätalosta, jolla on juuri todettu keuhkosyöpä. Seuraavassa kohtauksessa ollaankin jo rakennustyömaalla ja esikoisromaanin jälkeisissä ajoissa.
Näytelmän viehätys piilee tuttavallisessa puheessa, jota Aarno Tauriainen Kalle Päätalona mukavasti viljelee.
"Sanopa miten kannattaa laittaa henkilöt puhumaan, murteellako vai kirjakielellä?" Näin kyselee aloitteleva kirjailija kustantajaltaan neuvoja. Pohjoinen murre on varsinaista sanojen ilotulitusta aina viattomasti viljeltyä alapää- ja voimasanastoa myöten.
Ilmeisesti ohjaajan ja Tauriaisen luoma Kallen persoona - niinkin jähmeän neliskanttinen kuin se luonteena onkin - on jotensakin kaksijakoisen sympaattinen. Kallessa on pohjoisen vilpitöntä ja rehtiä miestä, naiiviuttakin. Toisaalta näytelmän kuva Päätalosta on etenkin suhteessa vaimoonsa Leena Päätaloon (Marja Pikkupeura) merkillisen etäinen ja muodollinen. Näinköhän todellisuudessa oli.
Vastinparina Pikkupeura on Leenana vilkkaampi, mutta puolisoiden välistä etäisyyttä kyllä lisää näyttelijän katseen kiinnittyminen liki läpi esityksen katsomon yläviistoon, yleisön ohi.
Kun Kalle ja Leena puhuvat toisillensa, hellyyttä ei osoiteta, fyysinen kontakti on minimaalista ja vuorovaikutusta syntyy ainoastaan sanojen siivin. Virkistävän tuulahduksen perhekohtauksiin tuo tytär Riitta Päätalo, jota Jade Haukivaara lapsekkaan luontevasti esittää.
Joukkokohtauksissa väriä tuovat selkoslaiset, lähisuku ja rakennusväki, jotka jokainen omalta osaltaan tuovat lähemmäksi Päätalon taustoja ja nykyisyyttä. Esitys on kauttaaltaan varmaa ja supliikit repliikit hyvin hanskassa.
Yksittäisistä rooleista löytyy makupaloja, vaikkapa Esa Kemppainen Ville Revon, Ilpo Kaukovallan ja papin rooleissa. Hanna Hoikkala Lissun ja lääkärin (mainio naispuolinen tohtori Kaikkonen pyöreine silmälaseineen) rooleissa, Heino Ronkainen lääkärinä, Hiltu-Jakkina ja komeaäänisenä kirvesmiehenä ja Outi Vähäkuopus sikaria puhaltelevana johtajana.
Kiinnostavinta esityksessä on huomata, että vauhdikkaita juonenkäänteitä ei tarvita. Ihminen itsessään on kiinnostava. Taivalkosken Näyttämön pitkässä Päätalo-perinteessä esitys tuo modernin otoksen erään ihmisen elämää.