Olitko aikeissa myydä pois asuntosi Oulussa tai Rovaniemellä ja muuttaa etelään?
Ei taida kannattaa, jos amerikkalaisen Wall Street Journalin sijoitusvihjeisiin on uskominen. Tämä yksi maailman johtavista talouslehdistä listasi viime viikolla sekä Oulun että Rovaniemen niihin kaupunkeihin, jotka kuuluvat lähivuosikymmenten globaalien voittajien joukkoon.
Lehden artikkeli perustuu Yhdysvalloissa 23. 9. julkaistuun kirjaan "The World in 2050: Four Forces Shaping Civilization´s Northern Future" eli Maailma vuonna 2050: Neljä voimaa, jotka muokkaavat sivilisaation pohjoista tulevaisuutta.
Kirjan tekijä on hyvämaineisen kalifornialaisen UCLA-yliopiston ilmastotutkija Laurence C. Smith.
Taustalla on näkemys siitä, että globaalien muutostekijöiden - ilmaston ohella väestön ikääntyminen ja lisääntyminen, luonnonvarojen ehtyminen ja niiden kysynnän kasvaminen, globalisaation ja taloudellisen riippuvuuden lisääntyminen - vuoksi maapallon pohjoisimmat alueet menestyvät lähivuosikymmeninä erityisen hyvin.
Ilmastonmuutos ja muutkin syyt pilaavat vauhdilla elinmahdollisuuksia maailman kansoitetuimmilla alueilla. Smithin johtopäätös on, että ainoa näissä oloissa monessa suhteessa todella hyvin pärjäävä alue löytyy pohjoisesta.
Tämä tarkoittaa maantieteellisesti Yhdysvaltain pohjoisosia, Kanadaa, Venäjää, Suomea, Ruotsia, Norjaa, Tanskaa ja Islantia. Siis kahdeksaa arktisen alueen maata.
"45. leveysasteen pohjoispuolella sijaitsevat maat hallitsevat seuraavaa vuosisataa. Tervetuloa Uuteen Pohjoiseen", Wall Street Journal hehkuttaa. Oulu sijaitsee 64. leveysasteella.
Smithin näkemys pohjoisen tulevaisuudesta on kovin ruusuinen. Kaiken lisäksi hän näyttää tehneen kotiläksynsä, ainakin osittain: "Arktisen alueen tuotanto on erittäin rajoittunutta, paitsi Pohjois-Suomessa Oulun ympärille keskittyneen vahvan elektroniikkateollisuuden osalta", hän kirjoittaa.
Pohjoisen terästeollisuutta ei Smith näytä rekisteröineen.
Hän listaa tulevat pohjoiset kasvukeskukset kolmeen luokkaan. Ensimmäisessä ovat jo nyt merkittävät suuret kaupungit kuten Vancouver, Seattle, kaikkien pohjoismaiden pääkaupungit sekä Pietari ja Moskova.
Pienempiä globaalisti houkuttelevia kaupunkeja ovat Smithin mukaan sellaiset paikat kuin Winnipeg, Quebec City, Trondheim, Göteborg, Novosibirsk - ja Oulu. Lisäksi eräät "todella pohjoiset" paikat voivat kasvaa. Siltä listalta löytyvät muun muassa Fairbanks, Yellowknife, Tromssa, Murmansk ja Rovaniemi.
Tämän profetian mukaan etelästä alkava muuttoryntäys ei suinkaan valtaa kaikkia pohjoisia maita ja mantuja. Se keskittyy kaupunkeihin, joissa elämisen infrastruktuuri on olemassa.
Hyvänä vertauskohtana Smith pitää nykyistä Yhdysvaltain länttä. Maasto on siellä enimmäkseen karua ja harvaan asuttua. Mutta seassa on sellaisia tärkeitä keskuksia kuin Phoenix, Salt Lake City ja Las Vegas.
Pohjoisella tähtikartalla kaikki on kääntynyt kohdalleen - tai miten sen nyt ottaa. Tulevaisuuden maailmassa ympäristö kun on tärvääntynyttä, arktinen ekosysteemi mukaan lukien, ja monista tärkeistä resursseista on ankara pula.
Siinä tilanteessa pohjoisessa on tarjolla resursseja, kohtuullisen suotuisat luonnonolot ja ennen muuta vakautta. Smith ylistää pohjoisten valtioiden jo nyt hyvää arktista yhteistyötä.
Kysymystä luonnonvarojen hallinnasta ratkotaan sopuisasti ja lakien mukaan, rajat ovat vakaat, kauppa sujuu ja toiminta on kaikin puolin vastuullista. Venäjänkään suunnalla Smith ei näe mörköjä, vaan kehuu maan käyttäytymistä pohjoisessa.
Pohjois-Suomi on siis tämän mukaan keskellä tulevaisuuden maailman tärkeintä aluetta. Saman suuntaisia johtopäätöksiä ovat jo alkaneet monet tehdä, kun on ynnäilty sitä, miltä maailman meno oikein näyttää.
Ei ihan sattumalta Suomenkaan ulkopolitiikkaan ole noussut uusi vahva arktinen painotus, ja liikkeellä ovat muutkin maat. Tuore päätös perustaa Ouluun lentoliikenteen "Arctic Gateway", arktinen solmukohta, saattoi olla harvinaisen hyvin ajoitettu.