Median keskittymiseen suhtaudutaan läntisissä demokratioissa kriittisesti. Kun sanomalehtien omistus kasautuu yhä harvempiin käsiin, se uhkaa sekä niiden välistä tervettä kilpailua että kansalaisten saaman tiedon moniarvoisuutta. Keskittyminen on siis riski sekä markkinoiden että demokratian kannalta.
Lehdistön keskittymisen riskeistä Suomessa varoittaa esimerkiksi EU:n rahoittama Media Pluralism Monitor (MPM), joka seuraa median moninaisuuden kehitystä jäsenmaissa. Ongelman nosti esiin myös liikenne- ja viestintäministeriön viime vuonna julkaisema raportti.
Monissa EU-maissa median keskittymiselle on asetettu rajoja. Suomessa niin ei ole tehty, koska pienillä markkinoilla on nähty myös keskittymisen hyödyt: se vahvistaa lehtiyhtiöiden kannattavuutta ja parantaa usein myös journalismin laatua.
Sanomalehtien yhteenlaskettu levikki laski kuluneella vuosikymmenellä lähes kolmanneksella. Kun markkina kutistuu, omistuksen keskittämisellä on voitu hakea sekä säästöjä että synergioita. Moni lehti on säilynyt, koska se on siirtynyt vahvempiin käsiin.
Lehdistön keskittymistä on perinteisesti tutkittu mittaamalla lehtiyhtiöiden levikkiosuuksia. Kun viime vuonna enää joka seitsemäs lehti tarkasti levikkinsä, vakaamman mittarin tarjoaa lehtien nettomyynti, eli niiden levikki- ja ilmoitustuottojen summa.
Koska nettomyynti kasautuu levikkiä voimakkaammin suurille lehtitaloille, se näyttää keskittymisen jyrkempänä kuin levikkimittari.
Jos tarkasteluun otetaan koko valtakunta, on keskittymiskehitys 2010-luvulla ollut varsin maltillista.