Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkimuksen mukaan Pohjois-Suomessa kasvaneiden kasvien tehoainepitoisuudet ovat merkittävän suuria.
"Lähes kaikki tutkittujen yhdisteiden pitoisuudet kasveissa olivat korkeammat pohjoiseen siirryttäessä", kertoo tutkija Rainer Peltola Metlasta.
Asia on ollut esillä erityisesti viime vuosina, kun luonnonkasveista valmistettavien tuotteiden kysyntä on kasvanut lääke-, kosmetiikka- ja elintarviketeollisuudessa. Yhdisteiden pitoisuuksia tutkittiin vaikuttavimpina pidetyistä raaka-aineista; mustikan- ja katajanversoista sekä koivunlehdistä.
Tutkimuksessa keskityttiin pensaskatajan vuosikasvaimen terpeeni- ja fenoliyhdisteisiin, mustikanverson fenoliyhdisteisiin ja hieskoivun lehtien flavonoidiyhdisteisiin. Tutkimuksen mukaan mustikan varvun flavonoidipitoisuus oli jopa kolmikertainen pohjoisimman ja eteläisimmän tutkimusalueen välillä Suomessa. Peltola arvioi tulosten tuovan kilpailuetua erityisesti matalan kustannustason maista kerätyn raaka-aineen rinnalle.
"Kasvien suuriin tehoainepitoisuuksiin vaikuttavat erityisesti pohjoisen olosuhteet: äärevät kasvuolot, valon määrä ja mineraaliköyhä maaperä", Peltola kertoo.
Kataja ei kärsi keruusta
Samassa tutkimuksessa selvitettiin myös keruun vaikutuksia kasveihin. Tutkimuksen mukaan kataja ei kärsi keruusta. Paikoin keruu jopa lisää katajan tuuheutta ja kasvua. Mustikka palautuu leikkaamisesta nopeasti, ja edellisvuonna leikatun ja leikkaamattoman kasvin kasvussa ei ollut eroa. Marjasato pieneni kuitenkin leikkaamista seuraavana vuonna.
Lapissa oli viime kesänä satoja marjanpoimijoita muun muassa Thaimaasta, Ukrainasta, Venäjältä ja Puolasta. Ulkomaisten yritysten kiinnostus pohjoisen luonnonkasveihin on kasvanut vuosi vuodelta.
Luonnonkasvien talteenotto Lapissa on yli neljäkymmenkertaistunut vuodesta 2001 yritystoiminnan vuoksi. Tutkimus toteutettiin Metsäntutkimuslaitoksen, Rovaniemen ammattikorkeakoulun, MTT:n ja Joensuun yliopiston luonnonainetutkimuksen laboratorion yhteistyönä.